tiistai 8. syyskuuta 2015
maanantai 7. syyskuuta 2015
Tiedote 7.9.2015
VAARA-KOLLEKTIIVIN SYKSYSSÄ KOLME ENSI-ILTAA
Kunnioitettavaan puolentoista vuoden ikään ehtinyt Vaara-kollektiivi on tähänastisen historiansa aikana tuottanut seitsemän ensi-iltaa, joilla on ollut yli 250 esityskertaa ja reippaat 17 000 katsojaa. Kollektiivi on työllistänyt osa-aikaisesti ja projektikohtaisesti liki 30 teatterin ammattilaista. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ohessa sen esityksiä on tänä vuonna nähty mm. Lapin alueella, Lahdessa, Tampereella, Tallinnassa ja Setomaalla. Ensi-illoista neljä on ollut kiertuetuotantoja. Teatteriesitysten ohessa kollektiivi on ollut keskeisessä roolissa tuottamassa lukuisia kertaluontoisia esitys- ja kaupunkitapahtumia kuten Välikadun valtausta.
Tänä syksynä Vaara tuottaa kolme uutta esitystä: klassikon lapsille, työttömyysmusikaalin aikuisille ja dokumenttiteatteriesityksen hoitotyön ammattilaisille ja opiskelijoille.
Kauden avaa lokakuun lopussa William Shakespearen Hamlet. Shakespearen tunnetuimpiin tragedioihin kuuluva näytelmä kääntyy Vaara-kollektiivin käsittelyssä lapsille suunnatuksi tarinaksi lapsesta, joka janoaa kostoa.
Teoksen lähtötilanne on sama kuin alkuperäisteoksessa: Tanskan prinssin Hamletin isä on kuollut ja hänen äitinsä on mennyt uusiin naimisiin Hamletin sedän kanssa ennen kuin muistotilaisuuden lihapiirakat ovat ehtineet jäähtyä. Häitä seuraavana yönä Hamletille ilmestyy hänen isänsä haamu, joka kertoo tulleensa murhatuksi. Tästä käynnistyy eeppiset mittasuhteet saava trilleri, jossa Hamlet ottaa parhaan ystävänsä Ofelian kanssa mittaa mm. kohtalosta, vanhemmista ja sisällään riehuvista tunteista.
Villin, svengaavan ja vauhdikkaan kiertue-esityksen sovituksesta ja ohjauksesta vastaa Eino Saari, musiikista Matias Nieminen, koreografiasta Kira Riikonen ja visualisoinnista Soile Savela. Teoksen kaikista rooleista vastaavat Hanna-Mari Hotta ja Aliina Tella, jotka Hamletin, Ofelian ja arkkikonnien ohessa heittäytyvät mm. keskoskaapista kaapatuiksi sirkuskaksosiksi ja synkiksi punaherukoiksi.
Hamletin ensi-ilta on 30.10. ja se kuuluu Vaaran kiertueohjelmistoon. Esitystä suositellaan yli 3-vuotiaille lapsille, mutta myös alakouluikäisille. Esitys on Vaaran ja Routa Companyn ensimmäinen yhteistuotanto.
Syksyn toinen ensi-ilta, Suuri Työttömyysmusikaali, kantaesitetään leipomo Pekka Heikkisen yläkerrassa lauantaina 14.11.
Tarina alkaa pienestä kaksiosta, jossa kolme työtöntä ystävystä hengaa ja kuluttaa aikaa. Juttu lentää, läppäkone laulaa. Ukulele on rikki. Yhtäkkiä maa pettää alta ja heidän eteensä aukeaa koko kainuulaisen työttömyyden sekasortoinen historia hätäaputyömaineen ja arvaamattomiin ulottuvuuksiin repeävine siirtolaisuuksineen.
Suuri Työttömyysmusikaali on absurdi ja viihdyttävä epänäytelmä kolmesta kaveruksesta myyttisessä pikkukaupungissa, jossa mielikuvitus voittaa todellisuuden. Näytelmä alkaa kirjaimellisesti kadulta: Välikadulta. Näytelmä sisältää myös musiikkia.
Esityksen käsikirjoituksesta vastaavat Veikko Leinonen ja työryhmä. Leinonen myös ohjaa esityksen. Musiikista vastaa Juho Hannikainen ja visualisoinnista Pirkko Paananen. Työn ja työttömyyden näyttämöille sukeltavat näyttelijät Juho Hannikainen, Panu Huotari, Karoliina Kuvaja, Pekka Moilanen ja Sara Saxholm. Musikaalin esityskausi jatkuu 19.12. asti.
Ensi-iltaputken kruunaa Panu Huotarin ja Kimmo Penttilän suunnittelema ja toteuttama Omasta selkänahasta - hoitaja voimansa lähteillä. Se on kiertävä teatteriesitys ja työpaja hoitotyön haasteista.
Esitys tutkii, mistä hoitaja saa voimavarat vaativaan ja kiireiseen työhönsä. Teosta varten haastatellaan hoitoalan eri tehtävissä ja asemissa toimivia ammattilaisia aina työharjoittelijoista johtoportaaseen. Käsikirjoitus tehdään haastatteluiden pohjalta. Tyylillisesti esitys liikkuu dokumentaarisen draaman ja farssin maastoissa. Toiminnallisessa työpajassa pureudutaan hoitajan työhön, keskustellaan osallistujien omista kokemuksista ja tutustutaan omaan työyhteisöön uudesta kulmasta. Kantaesityksen ensi-ilta on 23.11.
Lisäksi Vaara-kollektiivi on mukana valtakunnallisessa TENHO - elämäntaitoja nuorille taiteen keinoin -hankkeessa. Kolmivuotisen hankkeen tavoitteena on tuoda ilman koulutus- ja työpaikkaa olevien nuorten palveluverkkoon toimintatapa, jonka kautta päästään vaikuttamaan nuorten asenteisiin, osallisuuden kokemuksiin ja itsetuntoon. TENHO siis pyrkii vahvistamaan nuorten elämäntaitoja taiteen keinoin. Samalla kuuden eri toimintaympäristön kokemusten perusteella kehitetään työllistämisen kentällä käytettäviä malleja, jotka voidaan ottaa käyttöön valtakunnallisesti.
Hankkeen alla toimivat osatoteutusprojektit toteutetaan Helsingissä, Vantaalla, Varkaudessa, Tampereella, Kajaanissa ja Oulussa. Kajaanissa Vaaran ryhmän ohjaajina toimivat teatteri-ilmaisun ohjaajat Panu Huotari ja Vaaran tuorein jäsen Niina Karttunen. Ryhmän toiminta alkaa marraskuun alussa ja se on tarkoitettu 18-29-vuotiaille työttömille nuorille.
Näiden lisäksi Vaaran vanhoista esityksistä jatkaa syksyllä Kajaanin Kaupunginteatterin kanssa tuotettu koulukiusaamisaiheinen Tänään koulun jälkeen, joka kiertää Oulun ja Lapin alueella syys-lokakuussa. Syyskiertueen aikana esityksestä tulee kaupunginteatterin kaikkien aikojen esitetyin teos. Janne Kinnusen ja Eino Saaren käsikirjoittama esitys jatkaa ohjelmistossa myös keväällä 2016, jolloin kiertue siirtyy vielä Etelä-, Keski- ja Varsinais-Suomeen sekä Pirkanmaalle.
Vuonna 2016 Vaara-kollektiivi tuottaa mm. maahanmuuttoa ja suomalaisten miesten kosketushistoriaa käsittelevät dokumenttiteatteriesitykset, nykykansannäytelmän Kitee I, uuden dramatisoinnin Pentti Haanpään Noitaympyrästä, L. Onervan Mirdjan sekä Veijo Merta. Pitkäaikaisista esitys- ja tutkimusprojekteista jatkavat suomalais-ugrilaisten sukulaiskansojen parissa toteutettava Lönnroots, Runoviikolla kantaesitetty Naiskeho sekä Tabu-esityssarja. Lasten esityksistä Väärinpäinmaa kiertää vironkielisenä versiona Virossa kesäkuussa. Väärinpäinmaa saa myös aikaa käsittelevän jatko-osan, jonka keskushenkilöinä toimivat Usain Bolt, Stephen Hawking ja kilpikonna.
Vaara toimii ilman johtajaa ja vakituista näyttämöä. Taloudellisesti ryhmä jatkaa valtion ja yksityisten säätiöiden projektiavustusten sekä esitysmyynnin turvin. Ryhmän tuottajana toimivat syksyllä vuorovedoin Eino Saari ja Veikko Leinonen.
Lisätiedot:
Eino Saari
tuottaja, Vaara-kollektiivi (1.9.-30.11.2015)
tel. +358503619439
vaarakollektiivi@gmail.com
Posted on maanantaina, syyskuuta 07, 2015 by Unknown
lauantai 5. syyskuuta 2015
Kolumnit / Kainuun Sanomat / 5.9.2015
Lapsi, joka halusi kostaa
Tässä ei ole mitään ainutkertaista tai yllättävää.
Normaali arki-ilta, jotakin vähäistä takana: lelu viety, sisko kettuillut, sukka makkaralla.
Lapsi vain raivoaa. Pettymys purkautuu huutona ulos.
Istun saatavilla.
Koitan tarjota syliä, kirjaa, mitä tahansa muuhun vievää. Uuvun.
Ja hitaasti opin muistamaan, että jokainen kerta on edellisen toisinto. Sen on vain annettava tulla kokonaan ulos.
Työstän tänä syksynä William Shakespearen Hamletin pohjalta näytelmää lapsille.
Kaikkihan tietävät Hamletin! Se on Shakespearen kenties verisin tragedia, jossa viha, kostonhalu ja vallanhimo johtavat murhiin, murhiin ja murhiin.
Kun pahimmat raakuudet siivoaa pois, tekstin ytimestä löytyy lapsi, johon isän kuolema viiltää liian ison haavan käsiteltäväksi ja kohdattavaksi.
Tällaisia lapsia keskuudessamme elää. Pelkoineen yksinäisiä ja niitä, jotka eivät tiedä mihin vihansa piilottaisivat.
Teen siis esitystä lapsen aggressiosta lapsille. Kaikki mahdollisuudet taiteelliseen itsemurhaan ovat käsissäni!
En tiedä, mitä haluan aiheesta sanoa, mutta aavistan, ettei seikkailu synny sanomisen vaan kysymisen tarpeesta.
Kun harjoittelemme, ajattelen paljon omaa 5-vuotiastani ja muita metrinmittaisia.
Mikä voisi olla oikea tapa lähestyä hallitsematonta tuonikäisessä lapsessa?
Miten pieni ihmisentaimi voisi saada tuntea tuttuja, mutta pelottavia tunteita katsomossa, tunnistaa tarinasta jotain itsessään, antaa tunteidensa virrata – ja samalla nauttia?
Entä millaisiin leikkeihin tällainen esitys voisi stimuloida?
Hypoteesini on sinänsä yksinkertainen: lapsille täytyy tehdä esityksiä myös vaikeista aiheista. Olennaisinta on kysyä ”miten”. Ja ottaa katsojansa heti tosissaan.
En nimittäin usko, että synkkä kutsuu synkkää, saati vaikea vaikeaa. Tämähän on keskeisin ennakkoluulomme, kun ponnekkaasti kieltäydymme menemästä teatteriin. Siellä se on se verorahoilla kustannettu ahdistus valloillaan!
Katinkontit.
Tarvitsemme lisää taidetta, joka sukeltaa pää edellä pimeään, ja tulee sieltä lyhdyn kanssa ulos.
Sitä paitsi lapset eivät voi valita.
Heidän pilettinsä maksaa aikuinen ja kulttuuripalvelunsa kustantaa joku valveutunut kaupunginsetä tai -täti, joka kulmapöytänsä takaa salaa haaveilee, että seuraavasta sukupolvesta sukeutuu edeltäjiään tolkumpi.
Seilaan samaa aavaa tuon haaveilijan kanssa ja tunnen kuinka vastuu haastaa, laajentaa ja keskittää katsettani sille, jolle teen.
Jotenkin näin se alkaa: olipa kerran lapsi, joka halusi kostaa.
Ja olipa kerran lapsi, jolla oli joku, jolle puhua aikeistaan.
Eino Saari
Kirjoittaja on teatteriohjaaja
Lapsi, joka halusi kostaa
Tässä ei ole mitään ainutkertaista tai yllättävää.
Normaali arki-ilta, jotakin vähäistä takana: lelu viety, sisko kettuillut, sukka makkaralla.
Lapsi vain raivoaa. Pettymys purkautuu huutona ulos.
Istun saatavilla.
Koitan tarjota syliä, kirjaa, mitä tahansa muuhun vievää. Uuvun.
Ja hitaasti opin muistamaan, että jokainen kerta on edellisen toisinto. Sen on vain annettava tulla kokonaan ulos.
Työstän tänä syksynä William Shakespearen Hamletin pohjalta näytelmää lapsille.
Kaikkihan tietävät Hamletin! Se on Shakespearen kenties verisin tragedia, jossa viha, kostonhalu ja vallanhimo johtavat murhiin, murhiin ja murhiin.
Kun pahimmat raakuudet siivoaa pois, tekstin ytimestä löytyy lapsi, johon isän kuolema viiltää liian ison haavan käsiteltäväksi ja kohdattavaksi.
Tällaisia lapsia keskuudessamme elää. Pelkoineen yksinäisiä ja niitä, jotka eivät tiedä mihin vihansa piilottaisivat.
Teen siis esitystä lapsen aggressiosta lapsille. Kaikki mahdollisuudet taiteelliseen itsemurhaan ovat käsissäni!
En tiedä, mitä haluan aiheesta sanoa, mutta aavistan, ettei seikkailu synny sanomisen vaan kysymisen tarpeesta.
Kun harjoittelemme, ajattelen paljon omaa 5-vuotiastani ja muita metrinmittaisia.
Mikä voisi olla oikea tapa lähestyä hallitsematonta tuonikäisessä lapsessa?
Miten pieni ihmisentaimi voisi saada tuntea tuttuja, mutta pelottavia tunteita katsomossa, tunnistaa tarinasta jotain itsessään, antaa tunteidensa virrata – ja samalla nauttia?
Entä millaisiin leikkeihin tällainen esitys voisi stimuloida?
Hypoteesini on sinänsä yksinkertainen: lapsille täytyy tehdä esityksiä myös vaikeista aiheista. Olennaisinta on kysyä ”miten”. Ja ottaa katsojansa heti tosissaan.
En nimittäin usko, että synkkä kutsuu synkkää, saati vaikea vaikeaa. Tämähän on keskeisin ennakkoluulomme, kun ponnekkaasti kieltäydymme menemästä teatteriin. Siellä se on se verorahoilla kustannettu ahdistus valloillaan!
Katinkontit.
Tarvitsemme lisää taidetta, joka sukeltaa pää edellä pimeään, ja tulee sieltä lyhdyn kanssa ulos.
Sitä paitsi lapset eivät voi valita.
Heidän pilettinsä maksaa aikuinen ja kulttuuripalvelunsa kustantaa joku valveutunut kaupunginsetä tai -täti, joka kulmapöytänsä takaa salaa haaveilee, että seuraavasta sukupolvesta sukeutuu edeltäjiään tolkumpi.
Seilaan samaa aavaa tuon haaveilijan kanssa ja tunnen kuinka vastuu haastaa, laajentaa ja keskittää katsettani sille, jolle teen.
Jotenkin näin se alkaa: olipa kerran lapsi, joka halusi kostaa.
Ja olipa kerran lapsi, jolla oli joku, jolle puhua aikeistaan.
Eino Saari
Kirjoittaja on teatteriohjaaja
Posted on lauantaina, syyskuuta 05, 2015 by Unknown
Kolme ystävystä hengaa pienessä kaksiossa ja kuluttaa aikaa. Juttu lentää, läppäkone laulaa. Ukulele on rikki. Kunnes maan pettäessä yhtäkkiä alta aukenee heidän eteensä koko kainuulaisen työttömyyden sekasortoinen historia hätäaputyömaineen ja arvaamattomiin ulottuvuuksiin repeävine siirtolaisuuksineen.
Absurdi ja viihdyttävä epänäytelmä kolmesta kaveruksesta myyttisessä pikkukaupungissa, jossa mielikuvitus voittaa todellisuuden.
Näytelmä alkaa kadulta, kirjaimellisesti. Välikadulta. Näytelmä sisältää myös musiikkia.
Ohjaus Veikko Leinonen. Näyttämöllä Juho Hannikainen, Panu Huotari, Karoliina Kuvaja, Pekka Moilanen, Sara Saxholm. Visualisointi Pirkko Paananen. Käsikirjoitus Veikko Leinonen & Työryhmä. Musiikki Juho Hannikainen.
Ensi-ilta lauantaina 14.11.2015, Leipomo Pekka Heikkisen yläkerrassa. (Välikatu 7 87100 Kajaani)
Liput 15 / 20 €. Kesto n. 2 h (kesto tarkentuu myöh.)
Muut esitykset:
ke 18.11. 2. esitys
pe 20.11. 3. esitys
la 21.11 4. esitys
ke 25.12. 5. esitys
ke 2.12. 6. esitys
la 5.12 7. esitys
ke 9.12. 8. esitys
la 12.12. 9. esitys
ke 16.12. 10. esitys
pe 18.12. 11. esitys
la 19.12 12. esitys
Ennakkoliput Leipomo Pekka Heikkisen myymälästä 1.10. alkaen.
Absurdi ja viihdyttävä epänäytelmä kolmesta kaveruksesta myyttisessä pikkukaupungissa, jossa mielikuvitus voittaa todellisuuden.
Näytelmä alkaa kadulta, kirjaimellisesti. Välikadulta. Näytelmä sisältää myös musiikkia.
Ohjaus Veikko Leinonen. Näyttämöllä Juho Hannikainen, Panu Huotari, Karoliina Kuvaja, Pekka Moilanen, Sara Saxholm. Visualisointi Pirkko Paananen. Käsikirjoitus Veikko Leinonen & Työryhmä. Musiikki Juho Hannikainen.
Ensi-ilta lauantaina 14.11.2015, Leipomo Pekka Heikkisen yläkerrassa. (Välikatu 7 87100 Kajaani)
Liput 15 / 20 €. Kesto n. 2 h (kesto tarkentuu myöh.)
Muut esitykset:
ke 18.11. 2. esitys
pe 20.11. 3. esitys
la 21.11 4. esitys
ke 25.12. 5. esitys
ke 2.12. 6. esitys
la 5.12 7. esitys
ke 9.12. 8. esitys
la 12.12. 9. esitys
ke 16.12. 10. esitys
pe 18.12. 11. esitys
la 19.12 12. esitys
Ennakkoliput Leipomo Pekka Heikkisen myymälästä 1.10. alkaen.
Posted on lauantaina, syyskuuta 05, 2015 by Unknown
torstai 27. elokuuta 2015
”Kainuussa
ei mummoja potkita, eikä herroja kumarreta!” Näin uhosivat
silloiset luokkakaverini, nykyiset vaaralaiset Niina ja Elsa
kotiseutuaan, kun opiskelimme Kokkolassa. Nyt, kuusi vuotta
myöhemmin, olen saapunut paikan päälle tarkastamaan, onko asia
näin. Minut toivat Kajaaniin Panu Huotari ja TENHO. Panu tulee
olemaan työparini seuraavan puolen vuoden ajan.
”TENHO
- elämäntaitoja
nuorille taiteen keinoin” on Suomen lasten ja nuorten säätiön
hallinnoima, ESR-rahoitteinen valtakunnallinen kolmivuotinen hanke.
Hankkeen tavoitteena on tuoda ilman koulutus- ja työpaikkaa olevien
nuorten palveluverkkoon toimintatapa, jonka kautta päästään
vaikuttamaan nuorten asenteisiin, osallisuuden kokemuksiin ja
itsearvostukseen. Toiminnan tarkoituksena on mahdollistaa muutos
kohti aktiivista kansalaisuutta. Hankkeen aikana noin 700 nuorta
pääsee mukaan elämäntaitoja ja tulevaisuuden polkuja vahvistavaan
toimintaan. Samalla kuuden eri toimintaympäristön kokemusten
perusteella kehitetään malleja, jotka mahdollistavat toiminnan
leviämisen.
Hankkeen
alla toimivat osatoteutusprojektit toteutetaan Helsingissä,
Vantaalla, Varkaudessa, Tampereella, Kajaanissa ja Oulussa.
Pääkumppaneina projekteissa toimivat paikalliset taidetoimijat.
Kaajanissa kumppani on Vaara-kollektiivi ja työskentely tapahtuu
yhetistyössä nuorten muun palveluverkoston ja siinä toimivien
työntekijöiden kanssa.
Minä
ja Panu tulemme työskentelemään Kajaanin osatoteutusprojektissa.
Lähtökohtana on teatteri ja erityisesti soveltava draama, jonka
kautta lähdemme työskentelemään nuorten kanssa marraskuun alussa.
Sitä ennen tulemme tekemään kattavan suunnittelutyön,
järjestämään toiminnallisen seminaarin muille nuorten parissa
toimiville sekä käymään koulutuspäivillä Helsingissä. Ja minä
tutustun innolla lisää tähän sympaattiseen maakuntaan, jossa
mummoja ei potkita eikä herroja kumarrella.
Tässä
vaiheessa TENHO näyttäytyy minulle mahdollisuuksien maaperänä,
josta voimme luoda monimuotoisen kasvualustan taidelähtöisille
toimintatavoille. Pääsemme käyttämään taiteen ja draaman voimaa
käytännössä, siellä missä sille varmasti on tilausta!
Lumoavia
kohtaamisia ja yhteistyötä ilolla odottaen!
Teatteri-ilmaisun
ohjaaja
Vaaran Tenho-ohjaajat odottavat toiminnan alkua kieli pitkällä Generaattorin lämpiössä.
Posted on torstaina, elokuuta 27, 2015 by Unknown
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Vietettiin viime viikolla intesiivinen neljäpäiväinen Pyhän äärellä Sotkamossa, yli satavuotiaalla Päivärinteen kylätalolla. Auringon hellimä residenssityöskentely päättyi torstai-iltana avoimeen kokemusesitykseen, jota saapuikin Päivärinteelle katsomaan parikymmenhenkinen joukkio. Monella tasolla arvokkaaseen työskentelyyn kuului runsaasti keskustelua, demoilua, unipäiväkirjoja, säännöllistä ruokailua, aurinkoa, uimista ja tärkeintä - saunomista. Kokemusesityskokemus oli tekijän näkökulmasta avaava ja erityisen kiehtova - tämän muodon (kokemusesitys, rituaalit, esitystaide) kanssa kelpaa tulevaisuudessakin jatkaa työskentelyä.
Torstaina (hiljaisen) esityshumun hiljennyttyä työryhmä siirtyi saunomaan parin kilometrin päähän savusaunaan. Maaginen hetki keskiyön pimeimpinä tunteina, kun savusauna kihelmöi limakalvoilla, lämpö helli ja Nuasjärvessä pulahtaessa ympärillä on täydellinen tähtitaivas, pimeys ja hiiskumaton hiljaisuus. Siinä hetkessä oli läsnä - niin, oli läsnä.
Tässä pieni kuvakollaasi retkeltämme.
Terveisin
Karo, Panu, Elsa ja Matias
Posted on keskiviikkona, elokuuta 26, 2015 by Unknown
torstai 20. elokuuta 2015
Kesä on vierähtänyt, vielä toukokuun korvilla olin vakuuttunut siitä että yhden Hamletin sovituksen teen kevyesti kesässä, varsinkin tällaisessa joka hehkui joutilaisuutta, ainakin sellaista joutilaisuutta, jota kolmityttärisen perheenisän nyt on mahdollista viettää. En todellakaan sovittanut mitään!
Viime viikolla aloitin, kauhunsekaisin tuntein, enhän osaa, ja olen muutenkin ihan kakara näissä hommissa, mutta onneksi näissä syksyissä on energiaa! Hieno vauhti heti päällä, ja jo pukkaa: intoa, kauhua, ahdistusta, kutinaa, tärinää! Porukka on ihan mahtava: Hanna-Mari Hotta ja Aliina Tella kaksin näyttämöllä, Savelan Soile visualisoimassa, Riikosen Kira tekemässä jortsuja ja Niemis-Matias loihtimassa esitykselle äänellisiä maailmoja. Ensi viikolla rupeama käynnistyy toden teolla ja enskaa pukkaa 30.10.2015.
Tavoitan tämän jutun nollapisteen kahdesta suunnasta: alussa oli kaksi halua. Ensinnäkin halu, tarve käsitellä lapsen suhdetta tunteisiin, erityisesti niihin tunteisiin joista lapsi, lapset, eivät itsessään ja ympäristössään pidä. Tunteisiin, joita on vaikeaa hallita, selättää, hyväksyä. Ja jotka silti ovat tässä käsillä päivittäin. Toisaalta oli vähäisempi, mutta huomionarvoinen, halu "kokeilla klassikkoa". Eritoten suhteeni Shakespeareen on ollut tähän asti kunnioittava, mutta etäinen: se ei ole minun juttuni. Siksi oli mentävä ja mitattava kuvitelmansa.
(Ja no, sitten vielä tällainen leikinkaltainen kysymys, joka sytyttää sekin: mitä näyttelijän suhteelle esitykseen tapahtuu jos molemmat näyttelijät opettelisivat KAIKKI roolit? Näin toimimme, kokeilemme.)
Työn alla olevan version keskeisin tämänhetkinen pähkinä on eettinen: kuinka syvälle Hamletin isän kuolemaan, kostonhimoon, "pahaan" itsessään voi mennä, kun tekee esitystä korostetusti pienille lapsille. Ja sitä kautta - minkä ikäisille tämä todella tulisi tehdä? Haluaisin ajatella, ettei stoori sinänsä ole yhtään mahdoton kolmevuotiaidenkaan katsottavaksi ja koettavaksi, mutta en ole ihan varma vielä, kannattaako sitä silti juuri heille tyrkyttää :) Jotain otollisempaa lienee tuossa kouluiän kynnyksellä, kun tämäntyyppiset kelat alkavat käynnistyä...
Katsojansa pitää tuntea. Katsojansa, katsojiensa herkkyys, mahdolliset reitit, reaktiot ja ominaislaadut. Niitä voi silitellä vasta- tai myötäkarvaan, mutta yhtä kaikki ne pitää tuntea, aavistaa, haistaa. Pitää tietää kuka, ketkä ovat vastassa (ei vihollisina, ei jonakin epämääräisenä möykkynä saati monoliittinä, vaan lahjan - toki arvaamattomina - vastaanottajina). Miksi? Jotta kokemuksesta voisi tulla mahdollisimman tosi, syvä, riipaiseva, hauska heille - ja meille. Tätä ajattelen taidetta hutkiessani yhä enemmän, eri kanteilta. Katsojaa. Sinua siellä!
Ihan kivasti siellä, osin aivan hirveän risaisessa (NOLOSSA!) sovituksenraakileessa on jo viritystä tähän suuntaan. Siitä se ilo ja tärinä ja kiepunta tietenkin tulee! Että samassa sydämenlyönnissä pelottaa päästä harjoittelemaan, ja harmittaa kun siihen on vielä viisi päivää, mitä tässä keksii että ne jaksaa odottaa? No toki se kannattaa ihan työhön käyttää. Saa sitä resua vähän pidemmälle ennen kuin muut sen sitten teilaavat ja uusiksi (ah!) laittavat!
Näillä mennään tätä perinjuurin jännittävää syksyä kohti! Ihan kohta meillä on kolmen viikon superhulabaloo enskaputki! Oi syksy, tervetuloa!
Eino
Viime viikolla aloitin, kauhunsekaisin tuntein, enhän osaa, ja olen muutenkin ihan kakara näissä hommissa, mutta onneksi näissä syksyissä on energiaa! Hieno vauhti heti päällä, ja jo pukkaa: intoa, kauhua, ahdistusta, kutinaa, tärinää! Porukka on ihan mahtava: Hanna-Mari Hotta ja Aliina Tella kaksin näyttämöllä, Savelan Soile visualisoimassa, Riikosen Kira tekemässä jortsuja ja Niemis-Matias loihtimassa esitykselle äänellisiä maailmoja. Ensi viikolla rupeama käynnistyy toden teolla ja enskaa pukkaa 30.10.2015.
Tavoitan tämän jutun nollapisteen kahdesta suunnasta: alussa oli kaksi halua. Ensinnäkin halu, tarve käsitellä lapsen suhdetta tunteisiin, erityisesti niihin tunteisiin joista lapsi, lapset, eivät itsessään ja ympäristössään pidä. Tunteisiin, joita on vaikeaa hallita, selättää, hyväksyä. Ja jotka silti ovat tässä käsillä päivittäin. Toisaalta oli vähäisempi, mutta huomionarvoinen, halu "kokeilla klassikkoa". Eritoten suhteeni Shakespeareen on ollut tähän asti kunnioittava, mutta etäinen: se ei ole minun juttuni. Siksi oli mentävä ja mitattava kuvitelmansa.
(Ja no, sitten vielä tällainen leikinkaltainen kysymys, joka sytyttää sekin: mitä näyttelijän suhteelle esitykseen tapahtuu jos molemmat näyttelijät opettelisivat KAIKKI roolit? Näin toimimme, kokeilemme.)
Työn alla olevan version keskeisin tämänhetkinen pähkinä on eettinen: kuinka syvälle Hamletin isän kuolemaan, kostonhimoon, "pahaan" itsessään voi mennä, kun tekee esitystä korostetusti pienille lapsille. Ja sitä kautta - minkä ikäisille tämä todella tulisi tehdä? Haluaisin ajatella, ettei stoori sinänsä ole yhtään mahdoton kolmevuotiaidenkaan katsottavaksi ja koettavaksi, mutta en ole ihan varma vielä, kannattaako sitä silti juuri heille tyrkyttää :) Jotain otollisempaa lienee tuossa kouluiän kynnyksellä, kun tämäntyyppiset kelat alkavat käynnistyä...
Katsojansa pitää tuntea. Katsojansa, katsojiensa herkkyys, mahdolliset reitit, reaktiot ja ominaislaadut. Niitä voi silitellä vasta- tai myötäkarvaan, mutta yhtä kaikki ne pitää tuntea, aavistaa, haistaa. Pitää tietää kuka, ketkä ovat vastassa (ei vihollisina, ei jonakin epämääräisenä möykkynä saati monoliittinä, vaan lahjan - toki arvaamattomina - vastaanottajina). Miksi? Jotta kokemuksesta voisi tulla mahdollisimman tosi, syvä, riipaiseva, hauska heille - ja meille. Tätä ajattelen taidetta hutkiessani yhä enemmän, eri kanteilta. Katsojaa. Sinua siellä!
Ihan kivasti siellä, osin aivan hirveän risaisessa (NOLOSSA!) sovituksenraakileessa on jo viritystä tähän suuntaan. Siitä se ilo ja tärinä ja kiepunta tietenkin tulee! Että samassa sydämenlyönnissä pelottaa päästä harjoittelemaan, ja harmittaa kun siihen on vielä viisi päivää, mitä tässä keksii että ne jaksaa odottaa? No toki se kannattaa ihan työhön käyttää. Saa sitä resua vähän pidemmälle ennen kuin muut sen sitten teilaavat ja uusiksi (ah!) laittavat!
Näillä mennään tätä perinjuurin jännittävää syksyä kohti! Ihan kohta meillä on kolmen viikon superhulabaloo enskaputki! Oi syksy, tervetuloa!
Eino
Posted on torstaina, elokuuta 20, 2015 by Unknown
torstai 13. elokuuta 2015
perjantai 7. elokuuta 2015
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Vaara-kollektiivin lastenteatteriesitys ”Väärinpäinmaa” esitetään vironkielisenä versiona Tallinnassa tulevana perjantaina 7.8. klo 10, 11 ja 15. Esitykset ovat Tallinnan pääkirjastossa (Estonia pst. 8).
Vaaran ja Viron lastenkirjallisuuden keskuksen yhteistyö vie Kainuussa ja Pohjois-Savossa suomenkielisenä versiona kiertäneen esityksen Tallinnaan kokeiluluonteisesti. Mikäli kokemus onnistuu, esityksellä toteutetaan laaja kiertue virolaisissa päiväkodeissa kesällä 2016.
Väärinpäinmaan on kääntänyt viroksi Marko Martinson. Eino Saaren ohjaamassa esityksessä näyttelevät Tallinnassa Juho Hannikainen, Hanna-Mari Hotta, Karoliina Kuvaja ja Jonne Putkonen. Tallinnassa asuvaa Putkosta lukuun ottamatta viro on näyttelijöille entuudestaan tuntematon kieli.
”Metodi on taatusti ainakin opettavainen ja hauska. Opetellaan tuttu, kielelliseen leikkiin pitkälti perustuva esitys kielelle, jota kukaan ei äidinkielekseen puhu ja esitetään se yleisöistä armottomimmalle, siis lapsille”, esityksen ohjaaja Eino Saari kuvaa.
Tallinnan esitykset ovat yleisölle avoimia ja niihin on vapaa pääsy.
Kainuun alueella esityksen on nähnyt tähän mennessä käytännössä koko 1-6-vuotiaiden ikäluokka. Suomenkielinen versio nähdään myöhemmin elokuussa vielä Lapin kiertueella Kolarissa, Enontekiöllä, Sodankylässä ja Rovaniemellä.
Lisätiedot
Eino Saari
tel. +358503619439
eino.saari@gmail.com
Vaaran ja Viron lastenkirjallisuuden keskuksen yhteistyö vie Kainuussa ja Pohjois-Savossa suomenkielisenä versiona kiertäneen esityksen Tallinnaan kokeiluluonteisesti. Mikäli kokemus onnistuu, esityksellä toteutetaan laaja kiertue virolaisissa päiväkodeissa kesällä 2016.
Väärinpäinmaan on kääntänyt viroksi Marko Martinson. Eino Saaren ohjaamassa esityksessä näyttelevät Tallinnassa Juho Hannikainen, Hanna-Mari Hotta, Karoliina Kuvaja ja Jonne Putkonen. Tallinnassa asuvaa Putkosta lukuun ottamatta viro on näyttelijöille entuudestaan tuntematon kieli.
”Metodi on taatusti ainakin opettavainen ja hauska. Opetellaan tuttu, kielelliseen leikkiin pitkälti perustuva esitys kielelle, jota kukaan ei äidinkielekseen puhu ja esitetään se yleisöistä armottomimmalle, siis lapsille”, esityksen ohjaaja Eino Saari kuvaa.
Tallinnan esitykset ovat yleisölle avoimia ja niihin on vapaa pääsy.
Kainuun alueella esityksen on nähnyt tähän mennessä käytännössä koko 1-6-vuotiaiden ikäluokka. Suomenkielinen versio nähdään myöhemmin elokuussa vielä Lapin kiertueella Kolarissa, Enontekiöllä, Sodankylässä ja Rovaniemellä.
Lisätiedot
Eino Saari
tel. +358503619439
eino.saari@gmail.com
Posted on sunnuntaina, elokuuta 02, 2015 by Unknown
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
ke 1.7. klo 11:00 VÄÄRINPÄINMAA / Sissilinna
to 2.7. klo 11:00 TÄNÄÄN KOULUN JÄLKEEN / Leihu-sali
pe 3.7. klo 10:00 TÄNÄÄN KOULUN JÄLKEEN / Leihu-sali
la 4.7. klo 11:00 VÄÄRINPÄINMAA / Sissilinna
la 4.7. klo 15:00 NAISKEHO / H&H Dancehouse
su 5.7. klo 15:00 NAISKEHO / H&H Dancehouse
Liput Kajaani Infosta ja www.lippu.fi PAITSI Naiskeho vaarakollektiivi(at)gmail.com.
to 2.7. klo 11:00 TÄNÄÄN KOULUN JÄLKEEN / Leihu-sali
pe 3.7. klo 10:00 TÄNÄÄN KOULUN JÄLKEEN / Leihu-sali
la 4.7. klo 11:00 VÄÄRINPÄINMAA / Sissilinna
la 4.7. klo 15:00 NAISKEHO / H&H Dancehouse
su 5.7. klo 15:00 NAISKEHO / H&H Dancehouse
Liput Kajaani Infosta ja www.lippu.fi PAITSI Naiskeho vaarakollektiivi(at)gmail.com.
Posted on sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2015 by Unknown
maanantai 22. kesäkuuta 2015
NAISKEHO
Esitystaiteellinen tutkimuslaboratorio naiskehosta Runoviikon viikonloppuna.
Esitykset 4.7. klo 15 ja su 5.7. klo 15 Hosbodan yläkerrassa, entisissä H&H dancehousen tiloissa.
Liput 10€. Myynti 1/2h ennen esitystä paikan päällä. Varaukset: vaarakollektiivi@gmail.com
Työryhmä:
Emilia Hyvönen:
Emilia suorittaa taiteen maisterin opintoja Aalto-yliopistossa pääaineenaan Visuaalinen kulttuuri ja Nykytaide (ViCCA), sekä työskentelee elokuva- ja tv-alalla. Elokuvan lisäksi hänen taustansa on vahvasti teatterin ja musiikin parissa. Emilia on kotoisin Kajaanista, mutta vaikuttaa tällä hetkellä pääasiassa Helsingissä.
Helen Ronkainen:
Helen Thepoler is a Brazilian exotic pole dancer. Her style is a unique combination of pole dancing and exotic dancing. She has been doing exotic dance since 2005 and teaching since2013. Helen Thepoler is the founder of the first pole dancing studio in Kainuu, Latina Pole & Shop. The dancing studio started in 2014 and she also trains other performers pole dancers too.
Sara Saxholm:
Sara on kajaanilainen teatterintekijä, esitystaiteilija ja kolmen lapsen äiti. Hän on työskennellyt esitystaiteen parissa viimeiset kymmenen vuotta mm. tuottaen, esiintyen ja ohjaten. Esitystaiteessa häntä kiinnostaa mm. ympäröivä yhteisö, ihmiset, poikkitaiteellisuus, täriseminen ja kehomme sointi. Sara opiskelee teatterityön ohessa musiikkipedagogiksi pääaineenaan laulu.
Luvassa avoimia harjoitusia. Stay tuned.
Julistekuva: Laureline Tilkin-Franssens
Esitystaiteellinen tutkimuslaboratorio naiskehosta Runoviikon viikonloppuna.
Esitykset 4.7. klo 15 ja su 5.7. klo 15 Hosbodan yläkerrassa, entisissä H&H dancehousen tiloissa.
Liput 10€. Myynti 1/2h ennen esitystä paikan päällä. Varaukset: vaarakollektiivi@gmail.com
Työryhmä:
Emilia Hyvönen:
Emilia suorittaa taiteen maisterin opintoja Aalto-yliopistossa pääaineenaan Visuaalinen kulttuuri ja Nykytaide (ViCCA), sekä työskentelee elokuva- ja tv-alalla. Elokuvan lisäksi hänen taustansa on vahvasti teatterin ja musiikin parissa. Emilia on kotoisin Kajaanista, mutta vaikuttaa tällä hetkellä pääasiassa Helsingissä.
Helen Ronkainen:
Helen Thepoler is a Brazilian exotic pole dancer. Her style is a unique combination of pole dancing and exotic dancing. She has been doing exotic dance since 2005 and teaching since2013. Helen Thepoler is the founder of the first pole dancing studio in Kainuu, Latina Pole & Shop. The dancing studio started in 2014 and she also trains other performers pole dancers too.
Sara Saxholm:
Sara on kajaanilainen teatterintekijä, esitystaiteilija ja kolmen lapsen äiti. Hän on työskennellyt esitystaiteen parissa viimeiset kymmenen vuotta mm. tuottaen, esiintyen ja ohjaten. Esitystaiteessa häntä kiinnostaa mm. ympäröivä yhteisö, ihmiset, poikkitaiteellisuus, täriseminen ja kehomme sointi. Sara opiskelee teatterityön ohessa musiikkipedagogiksi pääaineenaan laulu.
Luvassa avoimia harjoitusia. Stay tuned.
Julistekuva: Laureline Tilkin-Franssens
Upea Helen Ronkainen!
Posted on maanantaina, kesäkuuta 22, 2015 by Unknown
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Suositut tekstit
-
Tiedote, Julkaisuvapaa “Astumme rajan yli, tulevaisuuteen ja ekokatastrofin jälkeiseen todellisuuteen. Maapallon luonnonvarat ovat saastu... -
Talvivaaran harjoituskausi on käynnistynyt! Kuvat: Khalid S.M. Imran -
Maahanmuuttajat - kertomus kansasta joka saapui ja katosi Ryhdyin kirjoittamaan keväällä 2014 Vuolijoen kunnan historiikkia. Vuolijoki ...
-
TALVIVAARA - KAINUULAINEN SCIFINÄYTELMÄ VIERAILEE LOKAKUUSSA KUOPIOSSA JA OULUSSA Vaara‐kollektiivin kiitetty ja keskustelua herättäny...
-
VAARA-KOLLEKTIIVIN SUURI TYÖTTÖMYYSMUSIKAALI LÖYSI UUDEN NÄYTTÄMÖN Viime viikolla esiintymispaikkansa Leipomo Pekka Heikkisen yläkerras...