perjantai 30. toukokuuta 2014

ELÄKÖÖN TALVIVAARA!

Talvivaara - kainuulainen scifinäytelmä on miesmuistiin tärkein ja kutkuttavin esitys. Terävä ja ytimekäs. Juuri tällaisessa järeän mittakaavan aiheessa - kaivoksen nousu ja uho sekä nolo luontokatastrofi - dokumenttiteatteri näyttää parhautensa.

Kaivoksen kuningas, toimitusjohtaja Pekka Perä (Pekka Moilanen) esitetään kansanomaisena ja joviaalina tyyppinä. Hän on liikemies, joka ostaa arvokasta nikkeliä ja uraania tuottavan kaivoksen kahdella eurolla. "Tämä on vähän tämmöinen homma", Perä toteaa.

Katsomo tyrskii ja röhähtelee. Osalle jutut ovat vanhan kertausta uutisista, toisille ainakin uraani ja ajatus rikastamosta tulee yllätyksenä. Ääniä on monia: isokenkäisistä viherpiipertäjiin, Talvivaaran työntekijöistä Stop Talvivaaraan ja bakteeritasolle asti. Eniten osumia saa vapaa toimittaja Sampsa Oinaala, jonka mukaan Talvivaara ei ole hallinnassa teollisuuslaitoksena eikä prosessina.

Köyhän teatterin keinot ovat Vaara-kollektiivin käsissä rikkaita.

Työryhmä ei jää hörppimään Talvivaaran jätevesiä tai polskimaan ylitse vuotaviin kipsisakka-altaisiin. Toisella puoliajalla visioidaan ydin-Suomea. Ohjaaja Veikko Leinonen työryhmineen katsoo ihmisen hybristä suoraan silmiin. Miksi valitsemme toimettomuuden sijasta tiedon ja touhuamisen? Mikä johti edistysuskoon?

Hyvä, että osataan ja uskalletaan ajatella isosti. Esityksestä lähtee vetoomus Suomen hallitukselle Suomen energiaomavaraisuudesta Venäjä-riippuvaisuutta vastaan Maamme-laulun kera.

Ilmassa on katkeria ajatuksia. Tämä on niin Kainuuta: mitä vaan myydään työllistämisen kortilla. Ei menisi Etelä-Suomessa läpi!

 Eeva Kauppinen

VAARA-KOLLEKTIIVI: TALVIVAARA - KAINUULAINEN SCIFINÄYTELMÄ. Ohjaus, dramaturgia, käsikirjoitus Veikko Leinonen. Tutkimus ja pohjatyö Veikko Leinonen ja työryhmä. Valot Tuomas Laitinen. Äänet/musiikki Matias Nieminen. Puvut/lavastus Pirkko Paananen. Videot/grafiikat S.M. Khalid Imran. Videokuvaus Jaani Leinonen. Koreografia Outi Paananen. Lavalla Hanna-Mari Hotta, Panu Huotari, Elsa Lankinen, Pekka Moilanen, Kimmo Penttilä, Toivo Peppanen ja Mari Pitkänen. Kantaesitys Generaattorilla 3.4.2014.

Posted on perjantaina, toukokuuta 30, 2014 by Unknown

No comments

keskiviikko 28. toukokuuta 2014


Posted on keskiviikkona, toukokuuta 28, 2014 by Unknown

No comments

Posted on keskiviikkona, toukokuuta 28, 2014 by Unknown

No comments

Kaikkea sitä sattuukin! Näin tuumasin, kun tehdessäni dokumenttiteatteriesitystä Talvivaara –kainuulainen sci-fi –näytelmä, jouduin tutustumaan seuraavaan tarinaan. Tarina palasi jälleen mieleeni, kun Lasse Flöjt kävi hakemassa Talvivaara –näytelmän esityksissä myynnissä olleen kirjansa "Kysymyksiä Talvivaarasta" myymättä jääneet kappaleet Generaattorilta ja jäimme siinä sitten hetkeksi turinoimaan.

Muutenkin purkutoimet Talvivaara esityksen osalta ovat olleet voimissaan. Kaivosyhtiön tiedottaja OP Nissinen kävi myös Generaattorilla, hakemassa lämpiössä esillä olleet tuotenäytteet takaisin. Talvivaaran kypärät ja kairausnäyte jäivät vielä odottamaan ensi syksyn mahdollisia vierailuesityksiä. Mutta se tarina, se epäonninen sattumus, joka on varsinaisesti tämän kirjoituksen aiheena. Palataanpa siihen.

Nimittäin, ympäristövaikutusten arviointi (YVA) –menettely kansalaisten kuulemisineen on luotu sitä varten, että paikallisilla asukkailla ja kaikilla ihmisillä olisi oikea ja täysi kuva siitä mitä ollaan tekemässä, kun esimerkiksi perustetaan kaivos.

Näin toimittiin myös Talvivaaran tapauksessa. Etenkin uraanin ympäristövaikutusten arvioimiseksi kaivosyhtiö sekä valtiokoneisto tekivät kaikkensa. Kaikessa tiedottamisessaan kaivosyhtiö sekä valtiokoneisto käyttivät myös kaikki konstinsa, että ihmiset ymmärtäisivät, että louhittaessa myös uraani nousee Talvivaaran maankuoresta. Tämän johdosta aiheesta käytiin laaja kansalaiskeskustelu ennen kuin kaivos perustettiin.

Kuitenkin, joku hämärä osapuoli, kaikille tuntematon voima, esti uraanin ympäristövaikutusten arvioinnin sekä kansalaiskeskustelun EU:n ainoan uraanikaivoksen avaamisesta Kainuun korpeen. Oli kuin norsu olisi eksynyt portaikossa.

Tämän johdosta olen kehitellyt uraanin jäämisestä pois Talvivaaran kaivoksen alkuperäisestä YVAsta todella omalaatuisen teorian. Uraania ei mainittu Talvivaaraa perustettaessa siitä yksinkertaisesta syystä, että kaivos ei olisi ollut yhtä suosittu idea uraanikaivoksena. Talvivaaran kohdalla hyväksi koettua menettelyä, jossa uraani pääsee unohtumaan, käytetään ohimennen sanoen myös muuten Kuusamon Dragon Miningin valtauksissa. Kuusamoon yritellään kultakaivosta, josta nyt myöhemmin vain sattuu löytymään uraania. Samoin on Soklin laita. Fosfaatti eli lannoitekaivoksesta nyt vain sattuu löytymään myöhemmin toriumia ja uraania. Nyt sitä ei siellä merkittäviä määriä ole. Se löytyy vasta myöhemmin, jos kaivos on ensin vain saatu pystyyn. Tietysti kansainvälisissä uraaniesiintymäkartoissa uraani on löytynyt Soklista ja Kuusamosta, mutta ei Suomessa, koska täällä se ei ole pärjännyt rakastetuin kemikaali äänestyksessä.

Tästä pääsemmekin kehämme loppupäätelmään. Uraani on jännä aine. Se vaan YVA-menettelyssä jotenkin katoaa. Johtuneeko radioaktiivisuudesta, ettei se vaan tartu paperille kun ryhdytään kaivoksen YVAa tekemään? Viranomaiset, kaivosyhtiöt ja kansalaiset taistelevat laajassa yhteisrintamassa, että myös uraanin ympäristövaikutukset saataisiin arvioitua, mutta jotenkin se vaan häviää papereista. Ei vaan jotenkin tule arviointiin mukaan, vaikka kaikki niin kiivaasti toivoisivat.

Lopulta kaivos on vain harmitellen avattava ilman, että uraanin ympäristövaikutuksia saadaan julkisesti ja luottamusta herättävästi arvioitua. Mutta näinhän se on tehtävä tällaisessa tapauksessa missä kaivosyhtiö eikä valtiokoneisto nyt vaan kyennyt. Ku ei pystyny niin ei pystyny.

Vastaavasta tilanteesta tulee mieleeni vanhan kirjallisuuden proffani kertoma kasku. Kalle Päätalo ei kuulunut hänen henkilökohtaisiin suosikkeihinsa, mutta hän oli kuitenkin kerran ryhtynyt ammattinsa puolesta asiaan perehtymään. ”Mut sit mää tuumasin, että ei ihmisen kaikkeen tarvihe pystyy…”

Ydin-Suomen puolesta,

Veikko Leinonen / teatteriohjaaja Vaara-kollektiivi, Kajaani


Iisalmen terveiset,

Talvivaaran näytelmän Iisalmen vierailuesitys 16.5 sujui hyvin. Kotinäyttämöä isompi tila aiheutti omat haasteensa, mutta lopulta näytelmä saatiin taipumaan tilaan oikein sujuvasti. Väkeä paikalle saapui noin 75.

Iisalmelaisyleisö oli aktiivista. Jupinaa ja pakinaa katsomossa riitti, näyttelijät palkittiin usein väliaploodein. Tapahtuipa myös ensimmäisen kerran niin, että koko yleisö liittyi seisaaltaan Maamme lauluun. Harmillisesti meillä ei ollut aikaa jäädä keskustelemaan yleisön kanssa. Piti päästä purkamaan lavasteita ja valoja.

Kiitokset vierailun mahdollistaneille järjestöille sekä erityisesti Hannu Hyvöselle ja Virpi Virolaiselle, jotka tekivät hienoa työtä tämän vierailun mahdollistamiseksi.

Posted on keskiviikkona, toukokuuta 28, 2014 by Unknown

No comments

torstai 22. toukokuuta 2014


TÄNÄÄN KOULUN JÄLKEEN

Kantaesitys kiusaamisesta.

Ensi-ilta 13.11.2014

Tänään koulun jälkeen on esitys lapsista, jotka vihaavat maanantaita.
Tänään koulun jälkeen on esitys jätkistä, jotka tulevat tänään.
Tänään koulun jälkeen on esitys hiljaisista hyväksyjistä.
Tänään koulun jälkeen on esitys vanhemmista, joiden mielestä kiusaaminen kuuluu lapsuuteen.

Tänään koulun jälkeen on kurkkuun juuttunutta naurua, slapstickiä,  sirkusta ja punkia pakattuna yhteen matkalaukkuun ja 45 minuuttiin. Esitys sisältää yleisökeskustelun.

Käsikirjoitus: Janne Kinnunen ja Eino Saari
Ohjaus: Eino Saari
Musiikki: Matias Nieminen
Puvustus: Piki Paananen

Rooleissa: Janne Kinnunen ja Matias Nieminen

Tuotanto: Kajaanin kaupunginteatteri & Vaara-kollektiivi

Kiertue-esitys, tilattavissa yläkouluihin ja muihin oppilaitoksiin. Ikäsuositus 12+.

Esitys soveltuu esitettäväksi niin luokkahuoneissa kuin isommissa tiloissa (max. 100 hlöä/esitys). Tiedustelut ja kiertuemyynti Eino Saari p. 0503619439.


Musiikillista orientaatiota esitykseen täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=-Kobdb37Cwc

https://www.youtube.com/watch?v=2IaCcbfQcME

Posted on torstaina, toukokuuta 22, 2014 by Unknown

No comments

torstai 15. toukokuuta 2014

Näin se käy! Talvivaara -näytelmän värikäs elämä Kajaanin kotiesitysten osalta on ohitse. Tähän mennessä on koettu melko ainutlaatuinen ensi-ilta, aika huima keskustelutilaisuus Tere Vadenin, Antti Majavan ja Hannu Hyvösen kanssa sekä monta monituista mielenkiintoista keskustelua esitysten jälkeen. Ja ennen kaikkea hyviä esityksiä. Harmiksi jäi näyttelijöiden sairastapausten vuoksi perutut 3 esitystä. Yhteensä kotiesityksiä kertyi lopulta 13 sijaan kymmenen.

Viimeinen esitys Ma 12.5 oli hieno tapaus, rytmi terävä, tunnelma rento, ja yleisö nauravainen. Ainut harmi oli, että jouduimme käännyttämän kymmenisen ihmistä ovelta, kun laajennettuunkaan katsomoon ei saatu kaikkia mahtumaan. 67 ihmistä jäi viimeisen esityksen saldoksi. Katsomossa oli mm. Vihreiden EU-vaaliehdokas Tarja Cronberg sekä elokuvadokumentaristi Markku Heikkinen, joka tekee Talvivaarasta dokumenttia nimeltään Talvivaaran mies.

Ennen esitystä oli Viinibaari Maria P.ssa Tarja Cronbergin Talvivaara aiheinen vaalitilaisuus, jossa allekirjoittanut kävi myös alustamassa ja kertomassa näytelmästä. Tilaisuuteen saapui myös Talvivaaran kaivosyhtiön tiedottaja Olli-Pekka Nissinen ja lopulta ihmisten kysellessä oltiin aika hupaisassa tilanteessa, kun päädyin selittämään O-P Nissiselle ja ihmisille mikä Talvivaarassa meni pieleen.

Esityksen jälkeen keskustelussa dokumentaristi Markku Heikkisen kanssa nousi esiin mielenkiintoinen puoli esityksestä ja tästä maailmasta mistä se yrittää kertoa. Talvivaara -näytelmä päättyy aika pessimistiseen tulevaisuudenkuvaan. Meret täyttyvät muovista ja ilmakehä hiilidioksiidista. Meidän rajulle materiaalien kulutukselle perustuva maailmamme on epäonnistumassa. Öljypohjainen talous kulkee kohden loppuaan, ilmastonmuutos etenee, jotain muuta olisi keksittävä, mutta me vain pyrimme lisäämään kulutusta.

Joka tapauksessa, Markku kehui ensimmäistä puoliaikaa ja ei pitänyt toisesta sen pessimistisyyden tähden. Etenkin sen tähden, että hän uskoi, että me pystymme teknologisella kehityksellä ratkaisemaan ne ongelmat mitä olemme luoneet.

Ja sitten tuli mielenkiintoinen osuus. Myös Markun sanavalinta oli, että syöksyessämme teolliseen maailmaan ja edistyksen aikaan me olemme avanneet ”pandoran lippaan”, mutta me emme voi enää kääntyä takaisin ja sulkea sitä. Meidän on vain jatkettava eteenpäin ja uskottava, että teknologinen edistys käy sellaista tahtia, että me pystymme saamaan aiheuttamamme ongelmat hallintaan. Markun reaktio ei ollut ainoa laatuaan ja siksi se sai minut ajattelemaan.

Esityksen toista puoliaikaa ja loppua on tervehditty kahdella tavalla. Joko ihmiset ovat valmiita allekirjoittamaan väitteen, että teollinen sivilisaatio tässä muodossaan on matkalla kohden romahdusta. Tai sitten torjunnalla, jonka mukaan teknologia kehittyy, paljon voidaan vielä tehdä ja näin on syytä jatkaa ja on jatkettava, koska ei ole vaihtoehtoa.

Mutta mielenkiintoista on tämä. Vaikka reaktioita on ollut kahdenlaisia oikeastaan kukaan ei ole tullut väittämään, että tilanne ei olisi paha. Tähän pahaan tilanteeseen reagoidaan vain kahdella eri tavalla.

Alunperin toisen puoliajan varsin pessimistinen näkemys ihmisen toilailuihin sai sytykkeensä, kun allekirjoittanut tutustui laajalti öljyn loppumisen haasteita käsittelevään kirjallisuuteen sekä ilmastonmuutosta ja maapallon tilaa käsittelevään kirjallisuuteen. Sitä aina haluaisi löytää asioista myös toisen puolen, mutta tämän löytöretken aikana en löytänyt kirjallisuudesta ja tutkimuksista oikeastaan yhtäkään tulevaisuudenkuvaa, jota voisi kutsua positiiviseksi tai toiveikkaaksi, enkä yhtään sellaista tulevaisuudenkuvaa, jonka mukaan voisimme jatkaa, kuten tähän asti. Käytännössä kaikki povaavat muutosta ja erinäköisiä vaikeuksia. Ainoastaan aste-erot vaihtelevat.

Toiveikkuuden aikakausi on toden totta ohi. Me elämme tummenevan tulevaisuuden aikakautta emmekä voi sille mitään. Keskiaikaisemmista maailmanlopun maalailuista tämän erottaa se, että me emme ole koskaan tunteneet onnettomuuttamme näin tarkkaan, mitanneet sitä näin tieteellisesti. Tarkemmin kuin koskaan me voimme arvata milloin Siperian ikirouta sulaa tai kuinka paljon meren pinta tulee nousemaan. Ja samaan aikaan, me emme ole koskaan odottaneet onnettomuuttamme näin turvassa ja hyvin syöneinä.

No se siitä. Jätetään vähäpätöiset aiheet ja siirrytään tärkeämpiin asioihin. Edessämme on huomenna Vaara-kollektiivin ensimmäinen vierailuesitys ja osoitteena Iisalmi, jossa Talvivaara -näytelmä nähdään perjantaina 16.5.2014 Iisalmen kulttuuritalolla alkaen kello 19.
http://www.iisalmenluontomuseo.net/luontomuseo/index.php/ajankohtaista/31-talvivaara-scifi-naytelma-16-5

Kävimme eilen testailemassa kotioloista poikkeavaa tilaa ja parilla patentilla päästäneen komeaan lopputulokseen. Ja aivan oikein, jotta teimme tämän, bensiiniä paloi välillä Kajaani-Iisalmi. Tämä teatteri voisi ruveta mittaamaan hiilijalanjälkeään ja katsoa millainen tassu sieltä paljastuu.

Perjantaina, jos aikaa jää matkalla Iisalmeen, ajateltiin filmata Vaara-kollektiivin versio Koljonvirran taistelusta. Pekka Perä ylittää Rubikonin kamelin selässä; alea iacta es, arpa on heitetty. Vastassa on Juhani Ahon haamu, joka tarjoaa kamelille vettä kotitilansa vehreältä rannalta. Sven Tuuva on jossakin muualla. Eksynyt väärälle sillalle. Johan August Sandels leukailee, Perä vastaa haasteeseen, puhuu kuin runebergi ja suuntaa kohden Kainuuta. Taistelukohtauksesta on tarkoitus kuvata ”näyttävä”. Sven Tuuvan roolissa Jaani Leinonen. Enempää tuskin tarvitsee paljastaa.

 - Veikko / ohjaaja/käsikirjoittaja Vaara-kollektiivi ja Talvivaara -näytelmä

--

This is how we use energy!

Mehamniinkin kalajalostamo Pohjois-Norjassa loppuu.
"Sen sijaan, että kala käsiteltäisiin Norjassa, merkittävä osa siitä lennätetään Kiinaan asti jalostettavaksi. Sieltä osa palaa kaupan tiskiin, Mehamniinkin saakka."

Täydellinen esimerkki ihmiskunnan täysin hyödyttömästä energiankäytöstä, josta meidän pitäisi pyristellä irti. Ei enää jatkaa tällaista. Uusiutumattomat ja hupenevat energiaresurssit (öljy) menee käytännössä hukkaan tavaraa päättömästi kuskaillessa eikä mitään järkevää saavuteta.

Posted on torstaina, toukokuuta 15, 2014 by Unknown

No comments

tiistai 6. toukokuuta 2014

Huomio Iisalmi! Talvivaara - kainuulainen sci-fi -näytelmä vierailee kertaluonteisesti Iisalmen Kulttuurikeskuksessa perjantaina 16.5. klo 19. Talvivaaran esityspaikkana toimii kulttuurikeskuksen Eino Säisä -sali. Tämä on samalla Vaaran ensimmäinen vierailu Kajaanin ja Kainuun ulkopuolelle. Lisätietoja esityksestä ja lippujen varaamisesta löytyy mm. täältä.

Posted on tiistaina, toukokuuta 06, 2014 by Unknown

No comments

lauantai 3. toukokuuta 2014

Talvivaaran pääluottamusmies Jukka Vetola lopettaa A-studion klipin (30.4.2014) pohdintaan: jos me halutaan pitää tästä elintasosta kiinni, säilyttää nämä työpaikat, niin tällä alueella ei ole muita vaihtoehtoja. Tämäkö on se viimeinen oljenkorsi, johon me takerrumme, loppuun asti?

Muutamassa sukupolvessa on kaivettu esiin ja käytetty loppuun suurin osa uusiutumattomista luonnonvaroista. Muutamassa sadassa vuodessa on rakennettu kasvuun perustuva teollinen yhteiskunta. Olemme tilanteessa, jossa maapallon resurssit loppuvat. Väheneviä luonnonvaroja kaivetaan yhä köyhemmistä ja aremmista ympäristöistä. Niiden takia käydään sotia. Tämäkö on se todellisuus, jolle meillä ei ole muita vaihtoehtoja?

Uskomme, että jokaisella ihmisellä on lähtökohtainen, sisäsyntyinen tarve tehdä hyvää. Tehdä hyvää itselle, tehdä hyvää läheisille ihmisille ja tehdä hyvää elinympäristölle, luonnolle. Ne asiat joiden puolesta tällä hetkellä työskennellään, joita rakennetaan, joita tavoitellaan, ovat laajemmassa mittakaavassa tuhoavia, eivät rakentavia. Tiedämme sen, mutta emme halua nähdä sitä. Tämä on yksi syy siihen, että yhteiskunnassamme on niin paljon henkistä pahoinvointia. Emme täyty ihmisinä, jos emme pyri toteuttamaan sisäistä tarvettamme rakentaa hyvää ja kestävää. Tämä ristiriita näkyy kouristuksina ympärillä, tunnemme sen nahoissamme.

Aivan, kuten Vetolakin sanoo, kyse on valinnasta. Meillä on mahdollisuus valita millaista maailmaa päätämme rakentaa? Pidämmekö kiinni tästä, kaivammeko yhä syvempää kaivosmonttua, saadaksemme lisää teollisia työpaikkoja, saadaksemme lisää aineellista vaurautta, muovia, mersuja, kaukomatkoja. Onnellisuutta? Vai valitsemmeko katsoa neljännesvuosikatsausta pidemmälle? Valitsemmeko rakentaa uutta? Valitsemmeko tehdä työtä pitkäjänteisen kestävän muutokseen eteen, maailman, jossa vielä lapsenlapsemme voivat elää ja tehdä hyvää, itselleen, läheisilleen ja ympäristölle?

Maailma ei muutu vastakkainasettelulla, tai kilpailulla paremmasta ihmisyydestä. Maailma muuttuu kokoontumalla yhteen. Katsomalla tätä hetkeä sellaisena kuin se on. Irrottautumalla totutuista kaavoista. Uskaltamalla katsoa eteenpäin, tuohon vielä tuntemattomaan, toisenlaiseen maailmaan.

Elsa Lankinen
Panu Huotari

Posted on lauantaina, toukokuuta 03, 2014 by Unknown

No comments

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappuaaton A-studiossa oli juttu Talvivaaran kaivoksesta ja Talvivaara -näytelmästä. Pätkä löytyy Yle Areenasta tämän linkin takaa.

Posted on torstaina, toukokuuta 01, 2014 by Unknown

No comments