torstai 27. elokuuta 2015


Kainuussa ei mummoja potkita, eikä herroja kumarreta!” Näin uhosivat silloiset luokkakaverini, nykyiset vaaralaiset Niina ja Elsa kotiseutuaan, kun opiskelimme Kokkolassa. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, olen saapunut paikan päälle tarkastamaan, onko asia näin. Minut toivat Kajaaniin Panu Huotari ja TENHO. Panu tulee olemaan työparini seuraavan puolen vuoden ajan.

TENHO - elämäntaitoja nuorille taiteen keinoin” on Suomen lasten ja nuorten säätiön hallinnoima, ESR-rahoitteinen valtakunnallinen kolmivuotinen hanke. Hankkeen tavoitteena on tuoda ilman koulutus- ja työpaikkaa olevien nuorten palveluverkkoon toimintatapa, jonka kautta päästään vaikuttamaan nuorten asenteisiin, osallisuuden kokemuksiin ja itsearvostukseen. Toiminnan tarkoituksena on mahdollistaa muutos kohti aktiivista kansalaisuutta. Hankkeen aikana noin 700 nuorta pääsee mukaan elämäntaitoja ja tulevaisuuden polkuja vahvistavaan toimintaan. Samalla kuuden eri toimintaympäristön kokemusten perusteella kehitetään malleja, jotka mahdollistavat toiminnan leviämisen.

Hankkeen alla toimivat osatoteutusprojektit toteutetaan Helsingissä, Vantaalla, Varkaudessa, Tampereella, Kajaanissa ja Oulussa. Pääkumppaneina projekteissa toimivat paikalliset taidetoimijat. Kaajanissa kumppani on Vaara-kollektiivi ja työskentely tapahtuu yhetistyössä nuorten muun palveluverkoston ja siinä toimivien työntekijöiden kanssa.

Minä ja Panu tulemme työskentelemään Kajaanin osatoteutusprojektissa. Lähtökohtana on teatteri ja erityisesti soveltava draama, jonka kautta lähdemme työskentelemään nuorten kanssa marraskuun alussa. Sitä ennen tulemme tekemään kattavan suunnittelutyön, järjestämään toiminnallisen seminaarin muille nuorten parissa toimiville sekä käymään koulutuspäivillä Helsingissä. Ja minä tutustun innolla lisää tähän sympaattiseen maakuntaan, jossa mummoja ei potkita eikä herroja kumarrella.

Tässä vaiheessa TENHO näyttäytyy minulle mahdollisuuksien maaperänä, josta voimme luoda monimuotoisen kasvualustan taidelähtöisille toimintatavoille. Pääsemme käyttämään taiteen ja draaman voimaa käytännössä, siellä missä sille varmasti on tilausta!

Lumoavia kohtaamisia ja yhteistyötä ilolla odottaen!

Ninnu Karttunen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja

Vaaran Tenho-ohjaajat odottavat toiminnan alkua kieli pitkällä Generaattorin lämpiössä.

Posted on torstaina, elokuuta 27, 2015 by Unknown

No comments

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Vietettiin viime viikolla intesiivinen neljäpäiväinen Pyhän äärellä Sotkamossa, yli satavuotiaalla Päivärinteen kylätalolla. Auringon hellimä residenssityöskentely päättyi torstai-iltana avoimeen kokemusesitykseen, jota saapuikin Päivärinteelle katsomaan parikymmenhenkinen joukkio. Monella tasolla arvokkaaseen työskentelyyn kuului runsaasti keskustelua, demoilua, unipäiväkirjoja, säännöllistä ruokailua, aurinkoa, uimista ja tärkeintä - saunomista. Kokemusesityskokemus oli tekijän näkökulmasta avaava ja erityisen kiehtova - tämän muodon (kokemusesitys, rituaalit, esitystaide) kanssa kelpaa tulevaisuudessakin jatkaa työskentelyä. 

Torstaina (hiljaisen) esityshumun hiljennyttyä työryhmä siirtyi saunomaan parin kilometrin päähän savusaunaan. Maaginen hetki keskiyön pimeimpinä tunteina, kun savusauna kihelmöi limakalvoilla, lämpö helli ja Nuasjärvessä pulahtaessa ympärillä on täydellinen tähtitaivas, pimeys ja hiiskumaton hiljaisuus. Siinä hetkessä oli läsnä - niin, oli läsnä. 

Tässä pieni kuvakollaasi retkeltämme.

Terveisin
Karo, Panu, Elsa ja Matias













Posted on keskiviikkona, elokuuta 26, 2015 by Unknown

No comments

torstai 20. elokuuta 2015

Kesä on vierähtänyt, vielä toukokuun korvilla olin vakuuttunut siitä että yhden Hamletin sovituksen teen kevyesti kesässä, varsinkin tällaisessa joka hehkui joutilaisuutta, ainakin sellaista joutilaisuutta, jota kolmityttärisen perheenisän nyt on mahdollista viettää. En todellakaan sovittanut mitään!

Viime viikolla aloitin, kauhunsekaisin tuntein, enhän osaa, ja olen muutenkin ihan kakara näissä hommissa, mutta onneksi näissä syksyissä on energiaa! Hieno vauhti heti päällä, ja jo pukkaa: intoa, kauhua, ahdistusta, kutinaa, tärinää! Porukka on ihan mahtava: Hanna-Mari Hotta ja Aliina Tella kaksin näyttämöllä, Savelan Soile visualisoimassa, Riikosen Kira tekemässä jortsuja ja Niemis-Matias loihtimassa esitykselle äänellisiä maailmoja. Ensi viikolla rupeama käynnistyy toden teolla ja enskaa pukkaa 30.10.2015.

Tavoitan tämän jutun nollapisteen kahdesta suunnasta: alussa oli kaksi halua. Ensinnäkin halu, tarve käsitellä lapsen suhdetta tunteisiin, erityisesti niihin tunteisiin joista lapsi, lapset, eivät itsessään ja ympäristössään pidä. Tunteisiin, joita on vaikeaa hallita, selättää, hyväksyä. Ja jotka silti ovat tässä käsillä päivittäin. Toisaalta oli vähäisempi, mutta huomionarvoinen, halu "kokeilla klassikkoa". Eritoten suhteeni Shakespeareen on ollut tähän asti kunnioittava, mutta etäinen: se ei ole minun juttuni. Siksi oli mentävä ja mitattava kuvitelmansa.

(Ja no, sitten vielä tällainen leikinkaltainen kysymys, joka sytyttää sekin: mitä näyttelijän suhteelle esitykseen tapahtuu jos molemmat näyttelijät opettelisivat KAIKKI roolit? Näin toimimme, kokeilemme.)

Työn alla olevan version keskeisin tämänhetkinen pähkinä on  eettinen: kuinka syvälle Hamletin isän kuolemaan, kostonhimoon, "pahaan" itsessään voi mennä, kun tekee esitystä korostetusti pienille lapsille. Ja sitä kautta - minkä ikäisille tämä todella tulisi tehdä? Haluaisin ajatella, ettei stoori sinänsä ole yhtään mahdoton kolmevuotiaidenkaan katsottavaksi ja koettavaksi, mutta en ole ihan varma vielä, kannattaako sitä silti juuri heille tyrkyttää :) Jotain otollisempaa lienee tuossa kouluiän kynnyksellä, kun tämäntyyppiset kelat alkavat käynnistyä...

Katsojansa pitää tuntea. Katsojansa, katsojiensa herkkyys, mahdolliset reitit, reaktiot ja ominaislaadut. Niitä voi silitellä vasta- tai myötäkarvaan, mutta yhtä kaikki ne pitää tuntea, aavistaa, haistaa. Pitää tietää kuka, ketkä ovat vastassa (ei vihollisina, ei jonakin epämääräisenä möykkynä saati monoliittinä, vaan lahjan - toki arvaamattomina - vastaanottajina). Miksi? Jotta kokemuksesta voisi tulla mahdollisimman tosi, syvä, riipaiseva, hauska heille - ja meille. Tätä ajattelen taidetta hutkiessani yhä enemmän, eri kanteilta. Katsojaa. Sinua siellä!

Ihan kivasti siellä, osin aivan hirveän risaisessa (NOLOSSA!) sovituksenraakileessa on jo viritystä tähän suuntaan. Siitä se ilo ja tärinä ja kiepunta tietenkin tulee! Että samassa sydämenlyönnissä pelottaa päästä harjoittelemaan, ja harmittaa kun siihen on vielä viisi päivää, mitä tässä keksii että ne jaksaa odottaa? No toki se kannattaa ihan työhön käyttää. Saa sitä resua vähän pidemmälle ennen kuin muut sen sitten teilaavat ja uusiksi (ah!) laittavat!

Näillä mennään tätä perinjuurin jännittävää syksyä kohti! Ihan kohta meillä on kolmen viikon superhulabaloo enskaputki! Oi syksy, tervetuloa!

 Eino

Posted on torstaina, elokuuta 20, 2015 by Unknown

No comments

torstai 13. elokuuta 2015


Väärinpäinmaan asukit kävivät napapiirillä Santa Parkissa moikkaamassa joulupukkia ja tutustumassa mm. joulupukin postikonttoriin.









Posted on torstaina, elokuuta 13, 2015 by Unknown

No comments

perjantai 7. elokuuta 2015

Posted on perjantaina, elokuuta 07, 2015 by Unknown

No comments







Posted on perjantaina, elokuuta 07, 2015 by Unknown

No comments

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Vaara-kollektiivin lastenteatteriesitys ”Väärinpäinmaa” esitetään vironkielisenä versiona Tallinnassa tulevana perjantaina 7.8. klo 10, 11 ja 15. Esitykset ovat Tallinnan pääkirjastossa (Estonia pst. 8).

Vaaran ja Viron lastenkirjallisuuden keskuksen yhteistyö vie Kainuussa ja Pohjois-Savossa suomenkielisenä versiona kiertäneen esityksen Tallinnaan kokeiluluonteisesti. Mikäli kokemus onnistuu, esityksellä toteutetaan laaja kiertue virolaisissa päiväkodeissa kesällä 2016.

Väärinpäinmaan on kääntänyt viroksi Marko Martinson. Eino Saaren ohjaamassa esityksessä näyttelevät Tallinnassa Juho Hannikainen, Hanna-Mari Hotta, Karoliina Kuvaja ja Jonne Putkonen. Tallinnassa asuvaa Putkosta lukuun ottamatta viro on näyttelijöille entuudestaan tuntematon kieli.

”Metodi on taatusti ainakin opettavainen ja hauska. Opetellaan tuttu, kielelliseen leikkiin pitkälti perustuva esitys kielelle, jota kukaan ei äidinkielekseen puhu ja esitetään se yleisöistä armottomimmalle, siis lapsille”, esityksen ohjaaja Eino Saari kuvaa.

Tallinnan esitykset ovat yleisölle avoimia ja niihin on vapaa pääsy.

Kainuun alueella esityksen on nähnyt tähän mennessä käytännössä koko 1-6-vuotiaiden ikäluokka. Suomenkielinen versio nähdään myöhemmin elokuussa vielä Lapin kiertueella Kolarissa, Enontekiöllä, Sodankylässä ja Rovaniemellä.

Lisätiedot
Eino Saari
tel. +358503619439
eino.saari@gmail.com

Posted on sunnuntaina, elokuuta 02, 2015 by Unknown

No comments