maanantai 26. syyskuuta 2016
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
Hiljattain tuli täyteen 1000 päivää elämää Vaara-kollektiivina. Skumpat jäivät juomatta, mutta sanalle on aina sijansa!
Aloitimme tammikuussa 2014 toimintamme vannomalla kauniiden taiteellisten pyrkimysten nimiin. Keskusjohtajattomuus, seinättömyys, liikkuvuus ja kiertäminen, ekologisuus, solidaarisuus, kollegiaalisuus, yhteiskunnallinen osallistuminen ja aktiivisuus, yhtaikainen juurevuus, nomadius ja operointi satelliittirakenteena, muutamia mainitakseni. Kuten kaikki huolella laaditut suunnitelmat, tämänkin voi nähdä toteuttaneen itseään ja ohjanneen toimintaamme koko sen lyhyen historian ajan.
Kesällä 2016 Rehjan saaressa pohdimme Vaaran kesäleirillä tarvetta päivittää unelmiamme. Tärkeitä, konkreettisia ehdotuksia tuli. Samaan aikaan totesimme olevamme vasta leikki-iän kypsyyden saavuttanut kollektiivi ja vapaa ammattiteatteri; näiden tavoitteiden perusta on yhä jaettu.
Taiteellisesta toiminnastamme voisi erottaa ainakin viisi toisiaan täydentävää, rinnakkaista prosessia ja kertomusta. Ensinnäkin on pitkäjänteisten tutkimusprojektien polku, johon luen ainakin Lönnrootsin, Naiskehon, Tabu-sarjan, Kansallismaiseman ja suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkivan hankkeen. Toiseksi on kiertävän lasten- ja nuortenteatterin polku, jota ovat tallanneet niin Tänään koulun jälkeen, Väärinpäinmaa, Valepidimaa, Avaruusseikkailu 2015, Hamlet kuin Luonto kutsuu ja Luontopolullakin. Kolmannen tien muodostavat ekologisesti orientoituneet prosessit Talvivaaran, Purematta niellyn, Luontopolun ja Luonto kutsuu -esitysten myötä. Neljänneksi yhteiskunnallisesti ja paikallisesti aktiiviset, osallistuvat, dokumentaarista aineistoa usein hyödyntävät, soveltavat ja teatterin uusia todellisuuksia luotaavat polut, jonka varrelta löydämme niin Suuren työttömyysmusikaalin, Läpilyönnin, Omasta selkänahasta -esityksen, Tukikohdan kuin esitystoiminnan sivupoluilla kulkevat hankkeet: Suomen lasten ja nuorten säätiön Tenhon, Välikadun valtaukset, Linnanvirta-tapahtumat, kertaluonteiset esitykset jne. Viidennen reitin maastoa taas ovat mm. sukupuoleen ja kehollisuuteen liittyvät tutkimushankkeet ja esitykset Naiskehoon, Luonto kutsuu ja Nainen - oodi pesäpallolla -esitykseen sekä suomalaisten miesten kosketushistoriaan liittyen. Eikä määrättyä juurevuutta ja klassikkosarjaa sovi sivuuttaa: takana on jo Tukikohtaa, Hamletia, Mirdjaa (Nainen - oodi pesäpallolla) ja edessä mm. Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Jako on luonnollisesti pelkkä luonnos, mutta auttaa hahmottamaan suuntia, joita kohti leikki-ikäisemme on kulkenut ja kulkee. On kerta toisensa jälkeen riemullista havaita, että yhteisömme moninaisuudesta ja esitysten erilaisuudesta huolimatta käsialamme tunnistaa. Emmekä silti sijaitse saati toimi yksin tai tyhjiössä. Vastaavat aiheet, työtavat ja taiteelliset unelmat ovat pikemminkin osa jotakin suurempaa ajallista ja taiteenalaamme liittyvää kertomusta. Liitymme kernaasti siihen.
Kokoonnumme näin syksyllä kahden viikon välein juonimaan tulevaa ja pohtimaan käytännön asioita. "Ohjelmistopolitiikaltamme" (sana ei oikein sovi suuhumme) elämme hiljaista syksyä. Yksi uusi ensi-ilta (Luonto kutsuu), muutamia keikkaluonteisia juttuja esityksillä Tänään koulun jälkeen ja Tukikohta. Suunnitelmallista arkea tuottajamme Saran vetämänä. Ja samalla hankkeista: käynnistämme Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kainuun Liiton rahoittaman prosessin, jonka tavoitteena on syventää alueellista toimintaamme ja löytää mm. uusia yleisöjä, liiderinään Elsa. Lokakuussa käynnistyy jälleen uusi Tenho-ryhmä Panun ja Kimmon vetämänä. Hiljattain saimme tiedon pääsystä mukaan Teatteri 2.0:n ja UNO:n suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen, Uuden näytelmän ohjelmaan. Pitkiä prosesseja, joissa työstyvät niin Lönnroots, Kansallismaisema, Noitaympyrä, Naiskeho kuin suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkiva esityskin.
Olemme pieni ja taloudellisesti vaatimattomalla pohjalla toimiva ryhmä, jonka jäsenistä valtaosa työskentelee lyhyissä, repaleisissa, määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa - käytännössä enimmän osan aikaa siis erillä toisistamme, kuka missäkin leipänsä perässä juosten. Yhteinen aika on kortilla. Viimeksi tänään pohdimme esimerkiksi kuinka polveilevista maratonsähköpostikeskusteluista, joiden luonne on oman mielipiteen esillepulautus ja väärinymmärrys, päästäisiin käytännön arjessa vastuuta ottavaan ja keskustelevampaan suuntaan. Kysymys siitä, millaista yhteisöä haluamme etsiä, luoda ja rakentaa, ei tyhjene tai tule ratkaistuksi. Olemme pyrkineet tarjoamaan jäsenistömme omaehtoiselle taiteelliselle toiminnalle jatkuvan kollegiaalisen tuen ja kaikupohjan. Käytännön tasolla se tarkoittaa usein sitä, että kukin työryhmä sukkuloi omilla radoillaan ja yhteisen keskustelun tai taiteellisen suunnittelun äärelle kurotamme liian harvoin. Työtä on.
Tänään meillä oli ilo kuunnella Kuriton Companyn perustajajäsenen, näyttelijä Heidi Syrjäkarin ajatuksia vapaan ammattiteatteritoiminnan taiteellisista, taloudellisista ja tilallisista ulottuvuuksista. Kuinka raikasta ja avaavaa vain kuunnella ja samalla antaa ajatuksen muhia omamme suhteen! Tällaisia törmäytyksiä ja tuokioita tarvitsemme lisää.
Kotimajakkanamme on toiminut parin vuoden ajan leipomo Pekka Heikkisen toimitiloissa sijaitseva pieni toimisto- ja harjoitustila. Luovumme siitä tämän kuun lopussa. Myöhemmin tänä syksynä avaamme uuden tilan toisaalla Kajaanissa. Samaan aikaan kaupungissamme käynnistellään varovaista keskustelua uuden teatteritalon tarpeesta. Tarpeeseen on helppo yhtyä. Silti kaikki asianosaiset tietävät, kuinka pitkässä kuusessa ja kallista nykyteatterin tekniset ja tilalliset edellytykset täyttävän teatterin rakentaminen on. Meillä taas on vapaus valita ja toimia ketterämmin ja joustavammin: ajatella teatteri ja näyttämö omalla, omilla tavoillamme. Pystyttää koti uuteen paikkaan, vallata ja luoda uusi näyttämö, ottaa riski, katsoa, millaista avautumista lähiympäristöömme se tuottaa - ja tarpeen tullen luopua yhtä nopeasti.
Siitä loittonee, sitä lähenee ja siihen kiintyy. Villistä, kummallisesta, omavaloisesta, moninaisesta, avoimesta yhteisöstä, jossa sijaita, toimia ja vaikuttaa. 1000 päivää ja osia. Ensimmäinen tusina kantaesityksiä on täynnä, noin 35 000 katsojaa tavoitettuna, kymmeniä taiteilijoita työllistettynä, kiertuevisiittien kohdennuttua käytännössä jokaiseen Suomen kolkkaan ja hiukan ulkomaillekin. Itsekritiikki ei ole haihtunut piiruakaan, vauhti ei ole sanoittavasti sokaissut, mutta ylpeitä ja iloisia olemme!
Siis kupillinen (kunnollista!) kahvia Vaaran vuosille! Matka jatkuu, maisemat vaihtuvat, ihmiset ja unelmat muuttuvat - ja jotenkin niin sen tulee ollakin.
Eino
Aloitimme tammikuussa 2014 toimintamme vannomalla kauniiden taiteellisten pyrkimysten nimiin. Keskusjohtajattomuus, seinättömyys, liikkuvuus ja kiertäminen, ekologisuus, solidaarisuus, kollegiaalisuus, yhteiskunnallinen osallistuminen ja aktiivisuus, yhtaikainen juurevuus, nomadius ja operointi satelliittirakenteena, muutamia mainitakseni. Kuten kaikki huolella laaditut suunnitelmat, tämänkin voi nähdä toteuttaneen itseään ja ohjanneen toimintaamme koko sen lyhyen historian ajan.
Kesällä 2016 Rehjan saaressa pohdimme Vaaran kesäleirillä tarvetta päivittää unelmiamme. Tärkeitä, konkreettisia ehdotuksia tuli. Samaan aikaan totesimme olevamme vasta leikki-iän kypsyyden saavuttanut kollektiivi ja vapaa ammattiteatteri; näiden tavoitteiden perusta on yhä jaettu.
Taiteellisesta toiminnastamme voisi erottaa ainakin viisi toisiaan täydentävää, rinnakkaista prosessia ja kertomusta. Ensinnäkin on pitkäjänteisten tutkimusprojektien polku, johon luen ainakin Lönnrootsin, Naiskehon, Tabu-sarjan, Kansallismaiseman ja suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkivan hankkeen. Toiseksi on kiertävän lasten- ja nuortenteatterin polku, jota ovat tallanneet niin Tänään koulun jälkeen, Väärinpäinmaa, Valepidimaa, Avaruusseikkailu 2015, Hamlet kuin Luonto kutsuu ja Luontopolullakin. Kolmannen tien muodostavat ekologisesti orientoituneet prosessit Talvivaaran, Purematta niellyn, Luontopolun ja Luonto kutsuu -esitysten myötä. Neljänneksi yhteiskunnallisesti ja paikallisesti aktiiviset, osallistuvat, dokumentaarista aineistoa usein hyödyntävät, soveltavat ja teatterin uusia todellisuuksia luotaavat polut, jonka varrelta löydämme niin Suuren työttömyysmusikaalin, Läpilyönnin, Omasta selkänahasta -esityksen, Tukikohdan kuin esitystoiminnan sivupoluilla kulkevat hankkeet: Suomen lasten ja nuorten säätiön Tenhon, Välikadun valtaukset, Linnanvirta-tapahtumat, kertaluonteiset esitykset jne. Viidennen reitin maastoa taas ovat mm. sukupuoleen ja kehollisuuteen liittyvät tutkimushankkeet ja esitykset Naiskehoon, Luonto kutsuu ja Nainen - oodi pesäpallolla -esitykseen sekä suomalaisten miesten kosketushistoriaan liittyen. Eikä määrättyä juurevuutta ja klassikkosarjaa sovi sivuuttaa: takana on jo Tukikohtaa, Hamletia, Mirdjaa (Nainen - oodi pesäpallolla) ja edessä mm. Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Jako on luonnollisesti pelkkä luonnos, mutta auttaa hahmottamaan suuntia, joita kohti leikki-ikäisemme on kulkenut ja kulkee. On kerta toisensa jälkeen riemullista havaita, että yhteisömme moninaisuudesta ja esitysten erilaisuudesta huolimatta käsialamme tunnistaa. Emmekä silti sijaitse saati toimi yksin tai tyhjiössä. Vastaavat aiheet, työtavat ja taiteelliset unelmat ovat pikemminkin osa jotakin suurempaa ajallista ja taiteenalaamme liittyvää kertomusta. Liitymme kernaasti siihen.
Kokoonnumme näin syksyllä kahden viikon välein juonimaan tulevaa ja pohtimaan käytännön asioita. "Ohjelmistopolitiikaltamme" (sana ei oikein sovi suuhumme) elämme hiljaista syksyä. Yksi uusi ensi-ilta (Luonto kutsuu), muutamia keikkaluonteisia juttuja esityksillä Tänään koulun jälkeen ja Tukikohta. Suunnitelmallista arkea tuottajamme Saran vetämänä. Ja samalla hankkeista: käynnistämme Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kainuun Liiton rahoittaman prosessin, jonka tavoitteena on syventää alueellista toimintaamme ja löytää mm. uusia yleisöjä, liiderinään Elsa. Lokakuussa käynnistyy jälleen uusi Tenho-ryhmä Panun ja Kimmon vetämänä. Hiljattain saimme tiedon pääsystä mukaan Teatteri 2.0:n ja UNO:n suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen, Uuden näytelmän ohjelmaan. Pitkiä prosesseja, joissa työstyvät niin Lönnroots, Kansallismaisema, Noitaympyrä, Naiskeho kuin suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkiva esityskin.
Olemme pieni ja taloudellisesti vaatimattomalla pohjalla toimiva ryhmä, jonka jäsenistä valtaosa työskentelee lyhyissä, repaleisissa, määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa - käytännössä enimmän osan aikaa siis erillä toisistamme, kuka missäkin leipänsä perässä juosten. Yhteinen aika on kortilla. Viimeksi tänään pohdimme esimerkiksi kuinka polveilevista maratonsähköpostikeskusteluista, joiden luonne on oman mielipiteen esillepulautus ja väärinymmärrys, päästäisiin käytännön arjessa vastuuta ottavaan ja keskustelevampaan suuntaan. Kysymys siitä, millaista yhteisöä haluamme etsiä, luoda ja rakentaa, ei tyhjene tai tule ratkaistuksi. Olemme pyrkineet tarjoamaan jäsenistömme omaehtoiselle taiteelliselle toiminnalle jatkuvan kollegiaalisen tuen ja kaikupohjan. Käytännön tasolla se tarkoittaa usein sitä, että kukin työryhmä sukkuloi omilla radoillaan ja yhteisen keskustelun tai taiteellisen suunnittelun äärelle kurotamme liian harvoin. Työtä on.
Tänään meillä oli ilo kuunnella Kuriton Companyn perustajajäsenen, näyttelijä Heidi Syrjäkarin ajatuksia vapaan ammattiteatteritoiminnan taiteellisista, taloudellisista ja tilallisista ulottuvuuksista. Kuinka raikasta ja avaavaa vain kuunnella ja samalla antaa ajatuksen muhia omamme suhteen! Tällaisia törmäytyksiä ja tuokioita tarvitsemme lisää.
Kotimajakkanamme on toiminut parin vuoden ajan leipomo Pekka Heikkisen toimitiloissa sijaitseva pieni toimisto- ja harjoitustila. Luovumme siitä tämän kuun lopussa. Myöhemmin tänä syksynä avaamme uuden tilan toisaalla Kajaanissa. Samaan aikaan kaupungissamme käynnistellään varovaista keskustelua uuden teatteritalon tarpeesta. Tarpeeseen on helppo yhtyä. Silti kaikki asianosaiset tietävät, kuinka pitkässä kuusessa ja kallista nykyteatterin tekniset ja tilalliset edellytykset täyttävän teatterin rakentaminen on. Meillä taas on vapaus valita ja toimia ketterämmin ja joustavammin: ajatella teatteri ja näyttämö omalla, omilla tavoillamme. Pystyttää koti uuteen paikkaan, vallata ja luoda uusi näyttämö, ottaa riski, katsoa, millaista avautumista lähiympäristöömme se tuottaa - ja tarpeen tullen luopua yhtä nopeasti.
Siitä loittonee, sitä lähenee ja siihen kiintyy. Villistä, kummallisesta, omavaloisesta, moninaisesta, avoimesta yhteisöstä, jossa sijaita, toimia ja vaikuttaa. 1000 päivää ja osia. Ensimmäinen tusina kantaesityksiä on täynnä, noin 35 000 katsojaa tavoitettuna, kymmeniä taiteilijoita työllistettynä, kiertuevisiittien kohdennuttua käytännössä jokaiseen Suomen kolkkaan ja hiukan ulkomaillekin. Itsekritiikki ei ole haihtunut piiruakaan, vauhti ei ole sanoittavasti sokaissut, mutta ylpeitä ja iloisia olemme!
Siis kupillinen (kunnollista!) kahvia Vaaran vuosille! Matka jatkuu, maisemat vaihtuvat, ihmiset ja unelmat muuttuvat - ja jotenkin niin sen tulee ollakin.
Eino
Posted on keskiviikkona, syyskuuta 21, 2016 by Unknown
perjantai 9. syyskuuta 2016
Kajaanin Runoviikolla ensi-iltansa saanut Vaara-kollektiivin versiointi Veijo Meren Tukikohta -romaanista saa syyskuussa kolme kotiesitystä Generaattorilla.
Myös Hailuodon Teatterifestivaalilla kuluneena kesänä vieraillut vauhdikas pläjäys sai juuri kuvaavan arvion Teatteri-lehdessä, jossa kerrottiin mm. seuraavaa:
"Veijo Meren Tukikohta-romaanissa (1964) tapahtumat ajoittuvat armeijan majoituskäyttöön ottamaan kansakouluun vuonna 1939. Veikko Leinosen dramatisoimassa ja ohjaamassa esityksessä kouluun asettuu pakolaisten vastaanottokeskus.
Roisi nykyteatterillinen kerronta tuo kriisitilan iholle. Osattomuus, kasvottomuus, sekasorto, pelko ja nöyryyttäminen tuntuvat pahalta. Toisaalta arjen hohdottoman romanssin ja makaaberin keppostelun kuvaukset synnyttävät groteskia huumoria.
Niko Karjalainen ja Kimmo Penttilä vaihtuvissa rooleissaan
kristallisoivat hahmojensa halut."
Annina Harju - Teatteri&Tanssi+Sirkus 5/2016
Esitykset Generaattorilla (Kauppakatu 36, Kajaani)
To 15.9. klo 19
Pe 16.9. klo 19
La 17.9. klo 19
Kesto 40 min
Liput 10€ / 15€
Varaukset
p. 050 535 8098
m. vaarakollektiivi@gmail.com
Työryhmä:
Ohjaus & dramatisointi: Veikko Leinonen
Musiikki & äänet: Juho Hannikainen
Valot: Tuomas Laitinen
Visualisointi: Pirkko Paananen
Näyttämöllä: Niko Karjalainen, Kimmo Penttilä
Myös Hailuodon Teatterifestivaalilla kuluneena kesänä vieraillut vauhdikas pläjäys sai juuri kuvaavan arvion Teatteri-lehdessä, jossa kerrottiin mm. seuraavaa:
"Veijo Meren Tukikohta-romaanissa (1964) tapahtumat ajoittuvat armeijan majoituskäyttöön ottamaan kansakouluun vuonna 1939. Veikko Leinosen dramatisoimassa ja ohjaamassa esityksessä kouluun asettuu pakolaisten vastaanottokeskus.
Niko Karjalainen ja Kimmo Penttilä vaihtuvissa rooleissaan
kristallisoivat hahmojensa halut."
Esitykset Generaattorilla (Kauppakatu 36, Kajaani)
To 15.9. klo 19
Pe 16.9. klo 19
La 17.9. klo 19
Kesto 40 min
Liput 10€ / 15€
Varaukset
p. 050 535 8098
m. vaarakollektiivi@gmail.com
Työryhmä:
Ohjaus & dramatisointi: Veikko Leinonen
Musiikki & äänet: Juho Hannikainen
Valot: Tuomas Laitinen
Visualisointi: Pirkko Paananen
Näyttämöllä: Niko Karjalainen, Kimmo Penttilä
Posted on perjantaina, syyskuuta 09, 2016 by Unknown
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Kauan sitten
alkumerestä syntyi eräs ruipelo (hyvin kekseliäs) nisäkäslaji,
ei erityisen nopea, vahva tai hedelmällinen.
Laji on aluksi
vähälukuinen. Tuhansien vuosien ajan hitaasti se levittäytyy
kekseliäisyydellään ja sinnikkyydellään, ylittäen metsiä,
aavikkoja, vuoristoja ja valtameriä. Pian tämä ruipelo laumaeläin,
nakuapina, on levittäytynyt asuttamaan lähes jokaisen maailman
kolkan.
Ravintonsa
laumalleen hän keräilee ja metsästää ympäristönsä runsaista
antimista.
Sitten kaikki alkaa
muuttua, kiihtyvällä tahdilla. Nakuapina löytää vuosituhansia
maan alla hautuneet energiavarannot ja valjastaa niiden
poikkeuksellisen suuren energianhyödyn käyttöönsä. Lajin
populaatio alkaa lisääntyä ennenäkemättömällä nopeudella.
Fossiilisten
energiavarojen voima ja vauhti huumaavat nakuapinan pään.
Tarkoituksellisesti hän täyttää ja käyttää kotiplaneettansa
varantoja eksponentiaalisen kasvun kiihtyvällä nopeudella. Samaan
aikaan, vähemmän tarkoituksellisesti, hän tulee muuttaneeksi
ympäristöään, biosfäärejä, ilmakehän koostumusta, valtamerten
kemiaa ja ilmastoa. Olosuhteet muuttuvat niin dramaattisesti ja
yhtäkkisesti, ettei evoluution eloonjäämisen hitaalla historialla
ole enää juuri merkitystä.
Koskaan aiemmin
mikään yksittäinen laji ei ole muuttanut planeetan elämää tällä
tavalla. Laji nimeää itse aikansa uudelleen: antroposeeniksi.
Ihmisen ajaksi.
Nakuapinan toimet
ovat luonnonvoimia merkittävämpi biosfäärin muokkaaja. Ne ovat
luettavissa maaperän kerroksista vielä miljoonien vuosien päästä.
Samaan aikaan nakuapinan arkipäivän toimet ovat kokeneet valtavan
mullistuksen.
Nakuapina etsii ja
löytää uusia selvitymisenkeinoja nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Maailmassa ei ole
yhtään ekosysteemiä, johon nakuapina ei tavalla tai toisella
vaikuttaisi. Maailmassa ei ole yhtään nakuapinaa, joka ei olisi
riippuvainen ekosysteemeistä.
Jokapäiväiset
muoviesineemme, vaatteiden kuidut, hampaiden paikat, pullot, ripset,
puhelimet ja kuulakärkikynät. Kaukaisten ehtyvien öljylähteiden
tuhot – ja sorto. Valtamerillä kelluvat muoviroskalautat, joiden
häviämätön plastiikkarouhe löytää vähitellen tiensä
merieläinten vatsoista nakuapinan verenkiertoelimistöön.
Massasukupuuton aallot. Kapenevat elinympäristöt.
Poikkeustilan
aiheuttama paniikin hetki on maapallon historiassa suhteettoman
tärkeä. Se määrää sukupuuton, elämän kaavan.
Nakuapina seisoo nyt
kestokyvyn rajan ja ylilyönnin tuolla puolen. Kuunnellen.
Luonto kutsuu. Ja se
kutsu on hätähuuto!
*
Luonto kutsuu - prosessidraama
Elsa Lankinen
Hanna-Mari Hotta
Posted on keskiviikkona, syyskuuta 07, 2016 by Unknown
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tervetuloa! Welcome!
Vaara on tammikuussa 2014 perustettu esittävän taiteen kollektiivi, jonka juuret ovat Kajaanissa. Vaara tuottaa korkeatasoista ja uutta luovaa esittävää ja soveltavaa taidetta, paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.
Täältä pääset tutustumaan Vaaran toimintaan, tekijöihin, tuotantoihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.
Vaara is a performing arts group from Northern Finland. The group was founded in 2014 and it has 21 members. Our roots are deep in the grounds of the city of Kajaani. Our area of operation can be local but as well national and international. (->English)
Tukijat
Toimintaamme tukevat vuonna 2017 Alfred Kordelinin edistys- ja sivistysrahasto, Kainuun Liitto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
Tulevat
Arkisto
-
►
2017
(16)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (3)
-
▼
2016
(69)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (10)
-
▼
syyskuuta
(8)
- Vaara-kollektiivi mukana Uuden näytelmän ohjelmassa
- Tänään koulun jälkeen Kouvolassa
- Tukikohta vierailee Raahen Teatterissa
- Pieni puhe, joka jäi pitämättä
- Kosketushistoriasta Hesarissa tänään
- Tukikohdasta ja muusta Kainarissa
- Tukikohdan esitykset syyskuussa Generaattorilla
- Nakuapinan nousu maailman rajalle
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2015
(97)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (15)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (5)
- ► maaliskuuta (9)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2014
(133)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (12)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (21)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (25)
-
►
2013
(3)
- ► joulukuuta (3)
Toimintaamme tukevat 2016
Alfred Kordelinin edistys- ja sivistysrahasto
Kainuun Liitto
Opetus- ja kulttuuriministeriö
Suomen Kulttuurirahasto Suomen Kulttuurirahasto / Kainuun rahasto
Taiteen edistämiskeskus
Taiteen edistämiskeskus / Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta
Suositut tekstit
-
Käytiin Vimpelinvaaralla tänään poseeraamassa Kainuun Sanomien ja Koti-Kajaanin kuvaajille. Puolet porukasta paikalla. Hyvät oli pressit, om...
-
UUSI ESITTÄVÄN TAITEEN AMMATTIRYHMÄ ALOITTAA TOIMINTANSA KAINUUSSA Kaksikymmentä kajaanilaista tai kaupungissa aiemmin toiminutta teatter...
-
Lämpimästi tervetuloa katsomaan uusi dramatisointi klassikkosadusta! Upea kesäteatteripaikka kauniissa jokimaisemassa keskellä kaupunkia...
-
Kajaanilainen esittävän taiteen kollektiivi Vaara tuottaa ensi kesänä ensi-iltaan perheen pienimmille suunnatun musiikkiteatteriesitykse...
-
Metsätaloussuunnitelmassa esitetään metsän käyttö- ja hakkuutoimenpiteet. Kajaanin kaupungin esillä oleva (UPM:n laatima) metsätaloussuunnit...
Asiasanat
#esitys
(1)
#kajaani
(3)
#kaukametsä
(1)
#kesäteatteri
(1)
#klikkiotsikko
(1)
#kulttuurinvälikysymys
(5)
#noitaympyrä
(1)
#nukketeatteri
(1)
#penttihaanpää
(1)
#skandaali
(1)
#suurityöttömyysmusikaali
(1)
#teatteri
(1)
#tiedote
(1)
#uppo-nalle
(1)
#uusitila
(2)
#vaara-kollektiivi
(7)
#vaara-kollektiivi #luonto #metsä #kajaani #metsäsuunnitelma #kannanotto #ympäristö #Elsa Lankinen
(1)
#yleperjantai
(1)
2014
(1)
2015
(2)
A-Studio
(2)
Aamulehti
(1)
aistit
(1)
apuraha
(1)
arki
(1)
asemaravintola
(1)
avoin toiminta
(1)
dokumenttiteatteri
(15)
Earth Hour
(1)
elsa lankinen
(1)
Emilia Hyvönen
(1)
esittäytyy
(1)
Esitys-lehti
(1)
Etelä-Saimaa
(1)
Etäohjaus
(1)
generaattori
(3)
haastattelut
(1)
Hailuoto
(1)
Hamlet
(20)
Helen Ronkainen
(1)
Helsingin Sanomat
(6)
henkilöjutut
(1)
hoivakoti Menninkäinen
(1)
hyväntekeväisyys
(1)
ihankiva
(1)
Ihmisenkude
(1)
Iltalehti
(1)
Joulupukki
(1)
Kainuu-trilogia
(2)
Kainuun Sanomat
(27)
Kajaanin Harrastajateatteri
(1)
Kajaanin Kaupunginteatteri
(4)
Kaleva
(6)
Kaltio
(1)
Kansa on puhunut!
(9)
Kansallismaisema 2017
(2)
Kansan Uutiset
(2)
Karjalainen
(1)
kasiluokkalaiset
(1)
Kauppakeskuslobotomia
(1)
kaupunkitaide
(2)
Kausikortti
(1)
keikkailu
(2)
Kitee I
(4)
klovneria
(1)
Korvatunturi
(1)
kosketus
(1)
kosketushistoria
(7)
Kosketushitoria
(1)
kotkan pesä
(1)
koulukiusaaminen
(1)
kulttuuripalkinto
(1)
kurssi
(1)
laatuteatteri
(1)
lastenteatteri
(1)
Laulujenvaihtoiltamat
(1)
logo
(1)
lukudraama
(1)
Luonto kutsuu
(5)
Luontopolulla
(3)
läheisyys
(1)
Läpilyönti
(9)
Lönnroots
(5)
Lönnrot 2.0
(4)
Lönnrot 2.0.
(1)
Maahanmuuttajat
(3)
maahanmuutto
(1)
Maailman teatteripäivän julistus
(1)
Majaoja-säätiö
(1)
mari pitkänen
(1)
maskuliinisuus
(1)
masturbaatio
(1)
menuteatteri
(1)
Miehen kosketus
(3)
Miehen kädestä
(1)
Mielen ikkuna - tulkintoja todellisuudesta
(2)
mieskuva
(1)
miestyö
(1)
Mirdja
(4)
MLL
(1)
Museodraama
(2)
Nainen - oodi pesäpallolla
(5)
Naiskeho
(9)
Noitaympyrä
(3)
Nuoren Voiman Liitto
(2)
Nälkämaan näyttämö
(1)
näytelmäkirjallisuus
(1)
OKM
(1)
Omasta selkänahasta
(10)
Pekka Heikkinen
(3)
Penttilä
(1)
Perustettu
(1)
Pole
(1)
Poledancing
(1)
politiikka
(1)
pukusuunnittelu
(1)
Purematta nielty
(13)
pöytäteatteri
(3)
Radio Classic
(1)
Ravintoketju 2015
(5)
Riitaoja
(1)
Roosa
(10)
Routa Company
(1)
runkkunumero
(1)
Runoviikko
(3)
ruoka
(2)
saadut avustukset
(1)
Sadonkorjuu
(1)
Sammonkatu
(1)
Sara Saxholm
(1)
Setomaa
(1)
SKR
(2)
solidaarisuus
(1)
Sotkamo-lehti
(1)
STT
(1)
sukupolvinäytelmä
(1)
Suojassa
(1)
suomalaiset miehet
(1)
Suomen Kulttuurirahasto
(1)
Suomen Kuvalehti
(1)
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
(1)
Suomi 100 vuotta
(1)
Suuri työttömyysmusikaali
(21)
Svenska Kulturfonden
(1)
Tabu
(23)
Taide2015
(5)
taidemuseo
(1)
taidepalkinto
(3)
Taidetestaajat
(1)
Taike
(6)
Tallinna
(1)
Talvivaara
(62)
tasa-arvo
(1)
teatteri
(1)
Teatteri 2.0
(1)
Teatteri&Tanssi
(4)
Teatterikesä
(1)
Tenho
(5)
Tension & Trauma releasing Exercices
(1)
teurastajakala
(1)
Theater der Zeit
(1)
tiedote
(5)
Tiedotteet
(4)
toiminta-avustus
(1)
traileri
(2)
Tre
(2)
Tukikohta
(13)
Tulevaisuuden ravinto
(1)
tulevaisuus-ilta
(1)
tuottaja
(1)
Turun Sanomat
(1)
työttömyys
(2)
Työväen Näyttämöpäivät
(1)
Tänään koulun jälkeen
(42)
Uuden näytelmän ohjelma
(1)
Uuden poliittisen teatterin tutkimusprojekti
(1)
uusi tila
(1)
Vaara
(9)
Vaara-kollektiivi
(1)
Valepidimaa
(6)
Vapaa ammattiteatteri
(1)
varjoteatteri
(1)
Veijo Meri
(2)
Ville Kivimäki
(1)
villiyrtit
(2)
Viro
(1)
Voima
(1)
Välikadun vallankumous
(1)
Välikadun valtaus
(2)
Väärinpäinmaa
(52)
yhteistuotanto
(2)
Yle
(16)
yleisötyö
(1)
ympäristö
(4)
Sisällön tarjoaa Blogger.