perjantai 7. huhtikuuta 2017


Minun mieheni

Miehen vartalo painautuu minuun intohimoisesti niin, että tukalassa kuumuudessa hikinen iho liimautuu ihoon erikeepperinä. Huulet löytävät toisensa ja lihaksikas vartalo muotoutuu vaativasti omaani vasten. Jotain tämän näköistä on se mielikuva, mistä tämän aiheen puitteessa haluaisin kirjoittaa, mutta en ilkeä. Jos puolestaan kirjoittaisin mitä miehen kosketus on reaalielämässä, saisin turpaani ikäisiltäni möhömahaisilta miehiltä heidän haapuessaan öisin baarista kotiinsa. On maailman surullisin asia, jos seksi aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin peruskoulun hiihtotunti, että ihan hirveetä, onko pakko tai jos alkaa katsella kelloa siihen malliin, että pääsisipä juomaan viinaa.

Ensimmäinen kosketus vastakkaiseen sukupuoleen minulle oli kuitenkin isä

Isän merkitys tyttärelle on kuulemma erilainen kuin isän merkitys pojalleen. En muista oman isäni koskettaneen minua koskaan, paitsi koristessaan kuolinvuoteellaan puolitajuttomana. Silloin hän halusi halata, eikä olisi päästänyt irti sylistään. Olisin siinä vieläkin, ellen olisi pelännyt hänen kuolevan ja peloissani rimpuillut irti otteesta. Lapsuuden valokuvistani huomaan, että hän on pitänyt minua sylissä useamman kerran. Varmaankin äiti on siihen velvoittanut valokuvan takia. Parhaiten kuitenkin muistan isän kosketukseksi sen kun hän osti minulle ensinmäisen moottoripyöräni ja antoi bensa-aseman luottokortin taskuun. Ehkä paras kokemani miehen kosketus ikinä.

Puvustajan roolissa muutama sananen vaatetuksesta

Jos saisin vapaasti vaatettaa ihannemieheni, en kaipaisi muutoksia klassisseen t-paita-farkut-puku-linjaan. Haluan nähdä miesten vaatetuksessa yläosan kokonaisena. Mikään ei ole kamalampaa kuin kaula-aukosta pursuava vatsakummun yläosa. Niin kiire ei ole koskaan, etteikö malttaisi odottaa siihen hetkeen kun paita lopulta riisutaan. Hyvin istuvat farkut ovat tyylikkäitä, mutta jos pöksyt ovat niin pinkeät, että kaikki etumuksen muodot ovat nähtävillä, on näky kiusallinen. Treenattu kroppa iästäni riippumatta on saanut minun jakamattoman huomioni. Niissäkin tapauksissa haluan lähes aina pukea mieheni edes johonkin vaatteeseen.

- Maria Tolonen


Posted on perjantaina, huhtikuuta 07, 2017 by Unknown

No comments

tiistai 4. huhtikuuta 2017


Sotkamo 5.4.2017 klo 19.00

Työväentalo / Akkoneimentie 3 / VAPAA PÄÄSY
Sotkamon vasemmisto tarjoaa kahvit ennen esitystä klo 18.00 alkaen

Kontiolahti 6.4.2017 Klo 18.00

Ohtosali / Keskuskatu 11 / Liput: 10-, euroa

Kesto: 1 h 25 min (ei väliaikaa)

Läpilyönti on Itä-Suomeen paluumuuttaneiden teatterintekijöiden tutkimusmatka juurille, syrjäseutujen identitettiin ja kotiseuturakkauteen. Esitys haastaa pohtimaan alueen tapoja, tabuja ja
tulevaisuutta. Kasvoin pikkukylällä: Millainen minusta tuli? Miltä tuntuu lähteä/ jäädä/ palata?
Voiko Sotkamossa harrastaa muuta kuin pesäpalloa ja uskontoa? Menikö jo viimeinen juna ruuhkasuomeen?

VAROITUS! Esitys perustuu tositapahtumiin: kerättyihin tarinoihin ja haastatteluihin, sekä
tekijöiden omiin kasvukokemuksiin. Sisältää livemusiikkia ja katajansavua.


"Kaiken kaikkiaan tämän esityksen jälkeen oli jollakin vaikeasti määriteltävällä tavalla hyvin onnellinen olo."

 - 17.5.2016 Pasi Huttunen, esittyksen Kritiikki / Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas









Posted on tiistaina, huhtikuuta 04, 2017 by Unknown

No comments