Maahanmuuttajat
- kertomus kansasta joka saapui ja katosi
Ryhdyin kirjoittamaan keväällä 2014 Vuolijoen kunnan historiikkia. Vuolijoki oli pieni kunta Kainuun länsirajalla, joka liitettiin osaksi Kajaania 2008. Vuolijoen historiikin kirjoitustyö vei minut syvälle Kainuun historiaan, pitihän kirjoittaessa ottaa asian konteksti tarkasti haltuun.
Kirjoitustyön edetessä minua alkoi kiehtoa Kainuun historia uudisasukkaiden asuttamana erämaana, joka säilytti rajaseudun luonteensa hyvin pitkään. Samalla koko Kainuun historia avautui muuttamisten ja nopeiden käänteiden historiana, jossa lakkaamatta tapahtui liikettä alueelle ja sieltä pois. Kainuu avautui rajamaana, frontieriana, pohjoisena erämaana, johon savolaiset uudisasukkaat saapuivat 1500-luvulla levittäytyen Oulujärven ympäristöön. Alkoi kehitys, jonka mukana lappalaiset saivat väistyä pohjoiseen jättäen maastoon ainoastaan lappalaisasutuksen pikkuhiljaa katoavat jäljet.
Nyt vajaat 500 vuotta myöhemmin olemme sen edessä, että tämän ennakkoluulottoman ja liikkuvaisen, kaskea polttaneen kirveskansan jälkeläiset ovat suuren maaltamuuton seurauksien edelleen pyörittäessä Suomea yhä keskitetympään muotoon ehkä katoamassa tämän kerran asutetun maan pinnalta lappalaisten tavoin. Kainuu on tyhjentynyt ja tyhjenee. Kylmiä tiloja ilmestyy sinne sun tänne. Elämän merkit muodostuvat menneisyyden merkeiksi.
Maahanmuuttajat on esitys tästä liikkuvaisesta kansasta, joka tuli erämaahan ja synnytti omaperäisen kulttuurillisen alueen, jolle kehittyi 1900-luvulle tultaessa hyvin voimakas kertomus itsestään viimeistään Eino Leinon ja Ilmari Kiannon kirjallisen työn kautta.
Samaan aikaan Maahanmuuttajat on myös esitys kansasta, joka on ollut aina liikkeellä. Kainuu on ollut koko historiansa ajan alituisessa liikkeessä. On siirrytty pakoon sotaa ja tultu takaisin aina rappasodista Isoon vihaan unohtamatta 1900-luvun konflikteja. On lähdetty parempien elämänolosuhteiden perässä niin Amerikan ihmemaahan kuin Neuvostoliiton työväen onnelaan, tai kuljettu Pohjois-Norjan Ruijaan töihin. Otettu vastaan pakolaisia niin Vienan Karjalasta kuin Laatokan Karjalasta. Sulautettu väestöön niin venäläisiä kuin ruotsalaisia ja tuotu lopulta jopa marjanpoimijat aina Thaimaasta asti.
Tämän historian kautta pohdiskelevan aineiston haluaisin tuoda samaan näytelmään tämän päivän muuttajien kanssa. Yksi heistä on kenties muuttanut Kainuuseen työn perässä, toinen on matkannut pois löytääkseen sen työn muualta, kolmas on saapunut Kainuuseen sotaa pakoon jne. Heidän muuttojensa tarinat nousevat historiallisen aineksen rinnalle ja tällä tapaa esityksestä muotoutuu kertomus paitsi Kainuun menneisyydestä, niin samalla myös kertomus tämän päivän peloista ja toiveista autioituvan Kainuun edessä. Samalla pääsemme sen yleisinhimillisen kysymyksen äärelle mitä muuttaminen on ja mitä se ihmiselle tekee.
Teosta varten haastatellaan noin 15 Kainuuseen tai Kainuusta muuttanutta ihmistä. Heidän haastattelujaan käytetään sana sanaisen dokumenttiteatterin keinoin sekä mahdollisesti videoiden kautta.
Teoksen nimi kommentoi nykyistä, monesti vailla historiantajua, käytyä siirtolaiskeskustelua.
- Veikko Leinonen
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMoi Veikko! Nuortenkirjallisuudellinen assosiaatio aiheeseesi: Tomi Kontion "Viidakon kutsu" kertoo wimbojen heimosta, joka lymyää rinnakkaistodellisesti Kainuun korvessa. Lukeisepa! t. Minna
VastaaPoista