A-studion juttu

Vappuaaton A-studiossa oli juttu Talvivaaran kaivoksesta ja Talvivaara -näytelmästä. Pätkä löytyy Yle Areenasta tämän linkin takaa.

Read More

Osavuosikatsaus

Huhtikuu, tuo kuukausista julmin, lähestyy loppuaan. Tammikuussa perustamamme Vaara-kollektiivi on tuottanut tähän mennessä kaksi ensi-iltaa, Tabu-sarjan suomalaisten kuolemasuhdetta käsitelleen pöytäteatteriavauksen sekä dokumenttiteatteriesityksen Talvivaara - kainuulainen scifinäytelmä. Varsinkin jälkimmäisen mediahuomio on ollut tolkutonta luokkaa. Paikallinen yleisö on ottanut niin perustamistoimenpiteemme kuin esityksemme erittäin hyvin vastaan. Kysyntää on, horisontti uusia yhteistyömahdollisuuksia täynnä.

Tätä kirjoittaessani Talvivaaran esityskausi kiihdyttää loppusuoraansa kohti. Jäljellä on kevään osalta kolme esitystä 9 / 10 / 12.5. klo 19:00. Sen jälkeen nostamme heinänkorren suunnokkaan ja alamme orientoitua kaikkien aikojen kesää 2014 - ja vähän jo syksyäkin kohti.

Suunnitelmat tulevan näytäntökauden suhteen ovat iloisesti levällään, jos kohta tarkempiakin tietoja tulevasta uskaltaa jo antaa. Talvivaara jatkaa syksyllä täsmäkeikoilla. Olemme hakeneet esityksellä Lainsuojattomat-festivaaleille Poriin ja lisäksi suunnitelmissa on pienimuotoinen kiertue muualla Suomessa. Ajankohdat täsmentyvät loppukevään ja kesän aikana.

Kun kevään ensi-illat maadoittivat toimintamme tutulle maaperällemme Generaattorille, syksyllä lähdemme reilusti kiertämään, juuriamme unohtamatta.

Syksyn ensimmäinen ensi-iltamme on päiväkoti-ikäisille suunnattu musiikkiteatteriesitys "Väärinpäinmaa", jonka ohjaa Eino Saari ja säveltää Juho Hannikainen. Esityksen ensi-ilta on 3.10., minkä jälkeen se kiertää Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueen päiväkoteja. Kotiesityksiäkin on. Esityksen materiaali tuotetaan yhteistyössä kajaanilaisten päiväkotien lasten kanssa. Jalkaudumme siis ensin päiväkoteihin ja vedämme niissä sarjan työpajoja, joissa syötämme lapsille Väärinpäinmaan nurinkurisuuteen, vastakohtiin ja toisinajatteluun perustuvan villin ja vapaan logiikan. Työpajojen jälkeen siirrymme lapsilta koottu Väärinpäinmaa-materiaali taskuissamme syyskuuksi harjoitussaliin. Kaapista tullaan ulos valmiin spektaakkelin kanssa lokakuun alussa.

Tiedossa on myös ainakin kaksi Kainuun alueen yläkouluja kiertävää esitystä, joista kummallakaan ei ole vielä nimeä. Ensimmäinen tuotetaan yhteistyössä Kajaanin kaupunginteatterin kanssa ja se käsittelee koulukiusaamista. Puhtaasti kiertueelle suunnitellun jutun ensi-ilta on 13.11. Siitä lisää lähiaikoina. Jälkimmäinen käsittelee taas ruokaa ja sen eettistä ja moraalista alkuperää, ja saa ensi-iltansa maaliskuussa 2015, luotseinaan Elsa Lankinen ja Mari Pitkänen. Molemmat jutut ovat erittäin kevyen ylöspanon esityksiä: ne tehdään mallilla luokkahuoneeseen sisään ja oppitunnin mittaisesti menoksi. Yläkouluikäisten hemmotteluvuosi jatkuu näiden lisäksi Sara Saxholmin ohjaamalla esityksellä Naiskeho, joka saa ensi-iltansa myöhemmin vuoden 2015 puolella.

Ja saavat ne Vaarasta tuta alakouluikäisetkin lapset. Marraskuussa 2014 tulee ensi-iltaan Jonne Putkosen käsikirjoittama ja Kimmo Penttilän ohjaama kantaesitys "Roosa ja räkättävä ryökäle", joka on koko perheelle - ja erityisesti alakouluikäisille - suunnattu hervoton komedia työttömyydestä ja sen vaikutuksista lapsiin. Jos ihmeitä ei satu, esitys toteutetaan yhdessä Kajaanin Harrastajateatterin ensemblen kanssa.

Syksyn 2014 aikana lanseeraamme myös kokonaan uuden esitystaidekonseptin, jonka nimi on "Kansa on puhunut!". Kyseessä on sarja netin verkkokeskusteluista koottuja julkisia lukudraamoja, joiden teemat, ohjaajat ja osin toteuttava kokoonpano vaihtuvat joka kerta. Lukudraamat harjoitellaan rivakkaan tahtiin, kuuma aihe ja sen verevä toteutus edellä. Pääkallopaikkana toimii Generaattorin ohessa mahdollisesti muutkin lähiseudun näyttämöt.

Vuoden huipentaa huhtikuun alussa 2015 ensi-iltansa saava Suuri työttömyysmusikaali, joka on Vaaran seuraava iso yhteisponnistus. Sen tekijäkaartista tiedotamme tarkemmin myöhemmin. Esityksen aiheet eivät ole ihan sitä keveintä luokkaa: suomalaisen työn ja työttömyyden historiaa, modernin työn kriisiä ja kritiikkiä. Tämä kaikki tarjoillaan kuitenkin musikaalimuodossa - sen perinteitä kunnioittaen ja uudistaen.

Kuten vapaan ammattiteatterin pirtaan istuu, pidätämme oikeudet kaikkiin muutoksiin. Ketteryyden nimeen, kesälaitumia kohti! Pysykäähän kanavalla!

Read More

A-studio Talvivaara esityksen vieraana!

Ylen A-studion toimittaja Virpi Hukkanen vieraili lauantaina Kajaanissa Talvivaaran - kainuulaisen sci-fi näytelmän työryhmän vieraana. Hukkanen oli kiinnostunut Talvivaaran vedenjakajalle avautuvasta laajemmasta näystä, jonka edessä olemme tarkastelleet koko elämäntapamme kestävyyttä uudelleen. Miten elää onnelista elämää, niin että asiat joiden puolesta työskentelemme, kamppailemme, joita tavoittelemme ovat hyvää ja kestävää maailmaa rakentavia, eivätkä hajottavia? Materiaalia kuvattiin ainakin iduista, kastemadosta ja esityksestä. Lue toimittajan kommentit twitteristä. Juttu tulee näillä näkymin ulos A-studion lähetyksessä keskiviikkona 30.4.

Read More

Kansan Uutisten kritiikki / juttu Talvivaarasta

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/teatteri/3156457/yhteinen-maisema-avautuu-talvivaaran-juurelta

Read More

Back in the business ja Talvivaaran ensi-ilta

”Se on luomiskertomus. Maa on autio ja tyhjä, pimeys peittää syvyydet, ja kaivosmiehen taskulamppu liikkuu vetten yllä.” - Sinikka Viirret, Kainuun Sanomat

Talvivaara – kainuulainen sci-fi –näytelmä sai ensi-iltansa To 3.4 ja takana on nyt neljä esitystä ja kaksi peruutusta. Äkäinen kevätflunssa pyyhkäisi kaksi näyttelijää mennessään ja näin jouduttiin valitettavien perumisten eteen. Mutta nyt mennään jälleen. Hyvää palautetta saaneen näytelmän seuraava esitys on tänään sunnuntaina 13.4. kello 15.00.

Ensimmäiset kritiikit olivat näytelmälle suotuisia. Kalevan Eeva Kauppinen nimitti näytelmää ”tärkeimmäksi miesmuistiin” ja toivotti jutulle vierailuja niin pohjoiseen kuin eteläiseen Suomeen. Kainuun Sanomat otsikoi dramaattisesti ”Luomisen työstä maapallon loppuun” ja näki esityksen jäntevänä analyysinä murentuvasta kaivosunelmasta. Helsingin Sanomien Maria Säkö tuumasi puolestaan kuinka ”esityksen väitteet ovat vahvoja ja ja aiheet järeitä, mutta toteutus nokkela, terävä ja saarnaamaton.”

Ensi-ilta oli erilainen kokemus kuin olisi voinut odottaa, koska ei osannut odottaa oikein mitään. Sen verran monipuolinen ja paljon asiaa seurannut seurakunta näytelmän ensi-iltaan kokoontui, että oli vaikea ennakoida vastaanottoa ja ihmisten tunnelmia.

Talvivaarasta väkeä saapui tiedottaja OP Nissisen johdolla. Mitä nyt silmäkulmastani vilkaisin, niin Talvivaaran väelle nauru näytti maittavan siinä kuin muillekin. Kiintoisia keskusteluja riitti myös näytelmän jälkeen Talvivaaran ihmisten kanssa. Sen verran OP pääsi korjaamaan, että yksi asiavirhe (uraani on nykyisellään YVA:ttu, mutta ei edellenkään luvitettu) näytelmästä löytyi. Asia korjattiin toiseen näytökseen.

Muuta väkeä paikalla oli mm. Kysymyksiä Talvivaarasta kirjan kirjoittajat Mika ja Lasse Flöjt Kuusamosta, paikallisen vesiosakaskunnan pj Leo Schroderus, Talvivaarasta runsaasti kirjoittanut toimittaja Sampsa Oinaala, Talvivaaraa paljon kuvannut valokuvaaja Tommi Taipale, aiheesta nettisivua pitkään pitänyt Ari Kananen sekä Sotkamon seurakunnan kaivoskriittisenä tunnettu pastori Antti Lankinen.

Näytelmän ennakkojulkisuus oli hämmästyttävän laajaa. Näytelmästä kirjoitettiin ennakkoon kotikunnan aviisien lisäksi mm. Turun Sanomissa, Karjalaisessa, Kalevassa, Teatterilehdessä ja jopa Iltalehdessä. Näytelmän julistekuva koristi puolestaan yhden Euroopan vanhimman ja arvostetuimman teatterilehden, saksalaisen Theater der Zeitin, kantta. Theater der Zeitin laaja Suomi teemanumero esiteltiin Talvivaara –näytelmän tahtiin.

Mutta palataksemme ensi-iltaan. Suurin pelko tällaisen hyvin jaetun ja ison aiheen äärellä on tietysti se, että ihmiset eivät hyväksy esitystä tai aiheesta rakennettua kuvaa. Pelko väistyi ensimmäisen puoliajan mittaan. Tuntuma oli, että saimme karhun jotakuinkin tanssimaan narullansa. Naurua, myötäelämistä ja jaetun tuntua riitti. Tosin ei nyt niin, ettei rikkaakin rokassa, sillä nähtiinpä toisella puoliajalla myös haukotteleva katsoja.

Joka tapauksessa palaute oli reipasta ja vapautunutta. Paikalliset ja pitkään asioita seuranneet ihmiset kiittelivät näytelmä kovasti ja myös Talvivaaran väki otti asian omakseen. Esitykselle toivottiin pitkää ikää jne. Katsomossa oli parhaimmillaan oikein oivaa kansanteatterin tunnelmaa. Näyttelijät kokivat yleisön olleen yhtä heidän kanssaan ja tämä yhdessä koettu myötäelämisen kokemus on jotain mitä ei ole Talvivaaran tarinan kanssa päästy liian usein kokemaan.

Kotona meikäläiseltä kysyttiin, olisinko tehnyt jutusta jyrkemmin Talvivaaraan suhtautuvan, jos meihin ei olisi suhtauduttu niin vastaanottavaisesti kaivoksella. Voi olla, mutta toisaalta me kerroimme suurin piirtein sen mitä saimme kuulla pohjahaastattelujen kautta ja piruako sitä sitten enempäänsä säveltämään.

Tosin ainakin yksi yhteiskunnallisesti merkittävä aihe näytelmästä jäi kuitenkin pois. Talvivaara -näytelmä ei puhu sen syvemmin terveysongelmista, joita joissakin rankimmissa työtehtävissä työskennelleille ihmisille on tarinoiden mukaan tullut. Jos jotkut kuulemamme jutut pitävät paikkansa, lasku on näiltä osin vasta tulossa.

Näin siis kokoonnuttiin ensi-iltaan katsomaan taaksepäin, nauramaan kaikelle tapahtuneelle sekä vilkaisemaan hieman peiliin. Tulevaisuus on meidän tehtävä yhdessä ja yhteisönä ja siihen me tarvitsemme tätä taaksepäin katsomista, yritystä ymmärtää, näkemystä, joka katselee elomme ristiriitoja silmästä silmään.

- Veikko Leinonen, Talvivaara -näytelmän ohjaaja

Löytyykö sieltä peilistä kuinka tuttu kuva, sitä pääsee arvioimaan seuraavan kerran Su 13.4 Generaattorilla Kajaanissa, Kauppakatu 36, 87100 Kajaani. Liput 15 / 10€, vaarakollektiivi@gmail.com, 08-626061, tai tuntia ennen esitystä ovelta.

Esityskalenteri:

Su 13.4 - sunnuntaina esityksen jälkeen kello 18.00 keskustelutilaisuus aiheella Mitä Talvivaaran jälkeen? Alustajina filosofi Tere Vaden, kuvataiteilija ja Mustarinda seuran perustajajäsen Antti Majava sekä Stop Talvivaara liikkeen videodokumentaristi Hannu Hyvönen.

To 17.4. klo 19
La 26.4. klo 19
Su 27.4. klo 15
Pe 9.5. klo 19
La 10.5. klo 19
Ma 12.5. klo 19 (viimeinen kotiesitys)

"Tärkein näytelmä miesmuistiin."

• Eeva Kauppinen, Kaleva
  
  

  

  Talvivaaran kaivosyhtiö kukitti näytelmän tekijät ensi-illassa. Etualalla syöty omena ja nikkelitanko. Taustalla Talvivaaran rekvisiitaksi lainaama kypärä ja ympärillä ensi-iltajuhlien tarjoiluja.

  

  Talvivaaraa paljon kuvannut valokuvaaja Tommi Taipale ja ohjaaja Leinosen ensi-iltapuhe.

  
  
  
  

  

  "Ja sitten kahvitelttaan..." Oikealta ohjaaja Veikko Leinonen, toimittaja Sampsa Oinaala, valokuvaaja Tommi Taipale, näyttelijöistä Toivo Peppanen, Mari Pitkänen, Kimmo Penttilä ja Pekka Moilanen.

Read More

Hesarin Talvivaara-kritiikki (Maria Säkö)

http://www.hs.fi/arviot/Teatteri/Talvivaara+ei+tuudita+fantasiauneen/a1397273293175

Read More

Su 13.4 klo 18.00 Avoin keskustelutilaisuus ja Tulevaisuus-ilta: ”Mitä Talvivaaran jälkeen?” Alustajina Tere Vaden, Antti Majava ja Hannu Hyvönen

Vaara –kollektiivi järjestää kaikille avoimen keskustelutilaisuuden sunnuntaina 13.4.2014 kello 18.00, päivän esityksen jälkeen. Itse päivän esitys alkaa kello 15.00. Tilaisuus ja esitykset Kajaanissa, Generaattorilla (Kauppakatu 36).

Kaiken mediassa velloneen vastakkainasettelun ja debatin jälkeen keskustelutilaisuudessa katsotaan yhdessä eteenpäin, maisemaan, joka avautuu teollisen maailman jälkeen. Minkälaista kestävää tulevaisuutta me voisimme rakentaa, kun uusiutumattomien luonnonvarojen kiihtyvään kuluttamiseen keskittyvä talous on ajautumassa murrokseen? Mitä me voimme täällä Kainuussa tehdä, jotta maailma olisi asuinkelpoinen vielä meidän lapsenlapsillemme?

”ketään ei kiinnosta että me eletään historiallista muutosta, murrosta, jossa siirrytään tähän post-öljy aikaan, ja se tulee niin nopeesti, että jos sitä on 150 vuotta rakennettu, kaikki infrastruktuurit, kaikki koko logistiikka kaikki, koko elämäntapa, sitte ku se parissa kolmessakymmenessä vuodessa joudutaan ajamaan alas, optimistisestikin ajatellen, niin se on hirveen lyhyt aika, se on ku törmäis tiiliseinään, tälle globaalilla kulttuurille”

Hannu Hyvönen

Alustajina keskustelutilaisuudessa filosofi Tere Vaden (professori Aalto Yliopisto), taiteilija Antti Majava (Mustarinda–seura ry) sekä videodokumentaristi Hannu Hyvönen (Stop Talvivaara –liike). Kaikille avoimeen keskustelutilaisuuteen on vapaa pääsy. Keskustelutilaisuuteen voi osallistua vaikka ei olisi nähnyt esitystä.

Talvivaara kainuulainen sci-fi –näytelmän seuraavat esitykset:

Pe 11.4. klo 19
La 12.4. klo 19
Su 13.4. klo 15 (keskustelutilaisuus kello 18.00 alkaen)

Kaikkiin loppuviikon esityksiin vielä paikkoja jäljellä, Tervetuloa!

Liput 15 / 10€, vaarakollektiivi@gmail.com, 08-626061

Read More

Talvivaara on hevimetallia (Kalevan kritiikki)

TALVIVAARA ON HEVIMETALLIA 

Vaikeat vaiheet, raskaat valheet ja mustaliuskehuumori uppoavat vapauttavasti Kainuun teatteriyleisöön. Voima-kollektiivi etsii kaivosyhtiön perkelettä ja tuulettaa tutkijan huimalla skenaariolla ydin-Suomesta.

Kaleva 5.4.2014 

KANTAESITYS 

Vaara-kollektiivi: Talvivaara - kainuulainen scifinäytelmä. Käsikirjoitus ja ohjaus Veikko Leinonen. Valosuunnittelu Tuomas Laitinen. Äänisuunnittelu Matias Nieminen. Pukusuunnittelu Pirkko Paananen. Videosuunnittelu S.M. Khalid Imran. Videokuvaus Jaani Leinonen. Koreografia Outi Paananen. Näyttämöllä Hanna-Mari Hotta, Panu Huotari, Elsa Lankinen, Pekka Moilanen, Kimmo Penttilä, Toivo Peppanen, Mari Pitkänen. Tuotanto Vaara-kollektiivi ja G-voima. Ensi-ilta Generaattori Kajaani 3.4. 

Kuvateksti: Kaivosyhtiö Talvivaara lainasi Vaara-kollektiiville suojakypärät ja muuta rekvisiittaa. Näyttelijät esittävät useita rooleja virka- ja työmiehistä metallia liottaviin bakteereihin. Lavalla (tak. vas.) Pekka Moilanen, Panu Huotari, (edessä vas.) Kimmo Penttilä, Mari Pitkänen, Hanna-Mari Hotta ja Elsa Lankinen. Toivottavasti esitys pääsee vierailulle Ouluun ja Etelä-Suomeen. 

Kuvateksti: Ohjaaja Veikko Leinonen ja Vaara-kollektiivi tekevät ansiokasta dokumenttiteatteria. Ensin syntyi Oikeusjuttu, sitten Talvivaara-näytelmä. Nyt on hätä: hiekkasäkkejä syydetään tukkimaan kipsisakka-altaan vuotoja. 

Raskasta faktaa, mustaa huumoria - muuta ei kai Talvivaaran mustaliuskeesta voi irrota - ja oivaltavia, pitkäjänteisen ajattelun voimasointuja. Näitä tarjoaa Vaara-kollektiivin Talvivaara - kainuulainen scifinäytelmä.

Talvivaara-näytelmä edustaa kovaa ydintä, hevimetallia. Se poraa tiukkaa asiaa nikkelistä, uraanista ja jätevesistä. Sitaatit ovat suoria, virkamiehet käyriä ja unelmat vääristyneitä. Ensimmäinen puoliaika kysyy: Mikä on Talvivaara? Ja toinen jatkaa: Mikä perkele on Talvivaara? 

Tekijät onnistuvat analysoimaan Talvivaaran tarinan tunnissa. Toinen tunti käytetään siihen, miksi ihminen valitsi väärin: toimettomuuden sijasta tiedottomuuden ja touhuamisen, mikä johti ambitioihin ja edistysuskoon.

Työryhmä vertaa kaivosuskovaisuutta herätysliikkeisiin, peräläisyyttä härkösläisyyteen. Nämä odottivat ilmalaivan saapumista Kiantajärvelle ja kuljetusta Kristuksen luo Kuhmoon. 

Toimitusjohtaja Pekka Perä, PP, profeetta ja pelastaja, näyttäytyy malmion kuninkaana valtikkanaan työtä loihtiva nikkelisauva. Perästä (Pekka Moilanen) tehdään joviaali tyyppi, jolla on takki auki vatsan kohdalta. "Tarinalla kaivoshanke myydään. Ei kukaan kehu, että hyvät faktat." 

Sitten alkaa tapahtua kaikke ufoa ja scifiä. Videolla vilahtaa muun muassa peruskiven muuraaja, pääministeri Matti Vanhanen, joka kehuu metallinjalostuslaitoksen ympäristöystävällistä tekniikkaa. Pian "suomalainen, ekologinen ja hyvin toimiva laitos" tulvii yli ja faktat murenevat. 

Esitys heittää ilmaan kirpeitä ja katkeria ajatuksia siitä, että tämä on niin Kainuuta: mitä vain myydään työllistämisen kortilla. Virkamiehet katsovat läpi sormien ja asiantuntijat vääntelevät tosiasioita toiseen uskoon. Näytelmä dokumentoi hölmöilyn karnevaalin. Hybristä seuraa iso lasku, vuosikymmenien oikeusselvittely ja iankaikkinen ympäristöongelma. 

Eniten siteerataan vapaata toimittajaa Sampsa Oinaalaa, jonka mielestä Talvivaara ei ole ollut hallinnassa teollisuuslaitoksena eikä prosessina. Työryhmä ei irvaile eikä pahemmin jälkiviisastele. Yksisilmäisyyttä väistellään tuomalla esiin uusia ja uusia ääniä ja näkökulmia: työntekijät, Stop Talvivaara ja Kainuun ely-keskus. 

Anonyymiksi jäävä tuhkakyläläinen sanoo suorat sanat: Kainuuseen kehitysalueprojektina markkinoitu kaivoshanke ei menisi Etelä-Suomessa läpi. 

Yleisö nyökyttelee, nauraa röhönaurua ja taputtaa. Tapaus Talvivaara on äärimmäisen mielenkiintoinen, olipa kysymyksistä samaa mieltä tai ei. Työryhmän ansiokas pohjatyö tekee esityksestä iskevän ja asiatekstistäkin maalaisjärjellä ymmärrettävän. 

Etusormi osoittaa käsikirjoittajaa, ohjaajaa, dramaturgia ja voice overia Veikko Leinosta. Peukutus koko työryhmälle, joka pitää draaman ainekset hyvin hyppysissä. Mukana on sopiva annos eetosta ja paatosta.

Onneksi Vaara-ryhmä leiskauttaa visioissaan lööppien yläpuolelle. Metsä-Suomesta ja teknologia-Suomesta edetään ydin-Suomeen. Tullaan lähelle Venäjää, Ukrainaa ja Pyhäjärven ydinvoimalaitosta. 

Toteutus pulppuaa kivoja köyhän teatterin ideoita. Seitsemän näyttelijää venyy isokenkäisistä ja viherpiipertäjistä naamioteatteriin ja bakteeritasolle. 

Dokumenttiteatteri auttaa ihmisiä muistamaan, hahmottamaan kokonaisuuksia. Se parantaa uutisdementiaa. Talvivaara on tärkein näytelmä miesmuistiin. Ja kertaus on opintojen äiti. 

 Eeva Kauppinen

Read More

Kainuun Sanomien kritiikki / Talvivaara

http://www.kainuunsanomat.fi/Arvostelut/1194890847812/artikkeli/luomisen+tyosta+maapallon+loppuun.html

Read More

Yle Kulttuurin juttu Talvivaarasta

Löytyy täältä: http://yle.fi/uutiset/nikkelikaivos_talvivaara_taipui_sci-fi-naytelmaksi/7159849

Read More

Voiman verkkolehden Fifi:n juttu

Ei hassumpi mediakattaus Talvivaara -näytelmällä tänäänkään! Ohessa Fifi:n, Voima-lehden verkkoversion juttu esityksestä.

Lisäys: Jutussa on muuten yksi virheellinen tieto: Talvivaara ei siis ole Vaara-kollektiivin ensimmäinen esitys vaan sehän on tietenkin Eino Saaren ohjaama TABU, joka sai ensi-iltansa aiemmin tänä keväänä.

Read More

Sotkamo-lehden juttu Talvivaarasta

Tsekatkaa myös hieno yleisönosastokeskustelu :)

http://www.sotkamolehti.fi/Kulttuuri/1194888805802/artikkeli/talvivaara-naytelma+kajaanissa.html

Read More

Turun Sanomien, Iltalehden ja Kalevan juttu (STT)

http://www.ts.fi/kulttuuri/613058/Talvivaaran+tarina+siirtyy+nayttamolle

Sama juttu myös Iltalehdessä.

http://m.iltalehti.fi/viihde/2014033118171041_vi.shtml

Ja Kalevassa. Kivalla kuvalla :)

http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/talvivaaran-tarina-siirtyy-nayttamolle/660539/

Read More

Työryhmän ajatuksia Talvivaarasta, osa 6

Nyt on kuulkaas ihmiset sellainen juttu, että meillä taitaa olla käsiemme ulottuvilla timantti. Timantti, joka on lisäksi aivan pian hiottu täyteen kirkkauteensa. Tänä iltana vedettiin viimeinen valmistava, joka toimi samalla kertaa ensimmäisenä yleisöennakkona. Paikalle uskaltautui reilu kymmenkunta uteliasta ja rohkeaa, jotka elivät kanssamme Talvivaaran tarinan alusta nykyhetkeen saakka. Esityksen jälkeen pidetyn palautteen pohjalta uskaltanen varovasti tulkita ihmisten olleen varsin vaikuttuneita näkemästään. Aivan eilisen läpimenon tasolle ei tosin päästy (se oli meinaan tulta ja tappuraa!) ja tekniikkakin takkuili pahan kerran (kuinkas muutenkaan!). Jaani, Khalid, Matias ja Tuomas ovat muuten tehneet sillä sektorilla viime päivät ankarasti töitä, joka myös näkyy ja kuuluu silloin kun kaikki toimii niin kuin pitääkin. Siitä pienet pojille jo tässä vaiheessa! Luotetaan, että viimeistään ylihuomiseen mennessä myös tekniikan jumalat näyttävät meille suopeutensa.

Silti, viime hetken viilaukset ja tekniikan säädöt poisluettuna, uskon lujasti että torstai-iltana 3.4. armon vuonna 2014 meillä on käsissämme sellainen paketti, jota voimme ylpeänä ja ilman ylisanoja kutsua esitykseksi isolla E:llä. Esitykseksi joka salamaniskun lailla pysäyttää, naulitsee ja lävistää katsojansa kaikki aistit ja ajatukset hellävaraisen kunnioittavasti, mutta samalla kertaa vastaansanomattoman määrätietoisesti. Ja niin on tarkoituskin.

Uskon, että torstai-iltana saamme viimein ensimmäisen kunnollisen, ensimmäisen kainuulaisen, vastauksen monia vainoavaan kysymykseen: Mikä on Talvivaara? Toivon mukaan se vastaus - olkoon sitten kuinka heikko ja häilyvä tahansa - kuoriutuu kunkin katsojan omassa päässä kun tämä 2 tuntia ja 25 minuuttia kestävä ja 200 vuotta kattava tarinamme on vihdoin kerrottu alusta loppuun. Jos näin tapahtuu, ja vasta sitten, katson, että olemme todella onnistuneet siinä mitä alun alkaen lähdimme yhdessä työryhmän kanssa etsimään. Ja jos nyt ihan suoraan puhutaan, niin viimeistään maanantain läpimenon ja tämänpäiväisen ennakon myötä minulla ei ole enää pienintäkään epäilystä siitä ettemmekö muka onnistuisi. Ja olen muuten myös aika helvetin varma, että tämän ajatuksen allekirjoittavat kaikki tässä porukassa.

Vielä on jäljellä kuitenkin se vihoviimeinen rypistys ennen kuin saamme tietää kuinka pehmoisia se Peppasen poika jälleen kerran suustaan suoltaa. Sitä odotellessa päästetäänpä seuraavaksi ääneen työryhmämme todellinen Daddy Cool, Kimmo Penttilä, joka seuraavassa lataa pöytään omat, varsin filosofisiksi äityvät ajatuksensa Talvivaarasta ja sen herättämistä tunteistaan.

Mitä Talvivaara minussa herättää? Tunteeni heittelevät ajatellessani tätä esitystä, sen teemaa, keskusteluita sen ympärillä, kaikkea sitä ympäröivää taustatyötä sekä siitä syntynyttä informaatiota. Pelkään mitä talouden romahtaminen vielä voi aiheuttaa? Maailmalla soditaan jo luonnon resurssien vuoksi. Sitäkin enemmän pelkään läheisteni puolesta. Niinan ja tulevan lapsen. Vanhempieni, siskoni, ystävieni puolesta. Miten pitkälle ehdimme myrkyttää tämän maan ja itsemme?

Huomaan että useimmat lähipiirini ihmisistä ovat jollain tapaa tietoisia kulutuksen kasvuun tähtäävän talouden kestämättömyydestä ja sen aiheuttamasta rasituksesta luonnolle. Uskon että on muitakin, oikeasti kestävämpiä tapoja elää ja rakentaa maailmaa kuin se miten sen tällä hetkellä teemme. Uskon myös että muutos tähän malliin on mahdollista jo nyt, mutta meitä estää vanhat totutut toimintamallit. Joka tapauksessa muutos on varmaa. Kysymys kuuluukin miten aiomme vaikuttaa tuohon muutokseen. Myös sivusta seuraaminen on vaikuttamista.

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä että saan asua tällä planeetalla. Olen osa sitä, sen kiertokulkua. Hetkittäin, välähdyksenomaisesti olen saanut kokea äärimmäistä kiitollisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta luonnon kanssa. Noista hetkistä minulle on jäänyt erittäin vahvoja muistijälkiä. Nuo hetket ovat puhdasta olemista: ei ajatuksia, ei sanoja, ei rajoja. Ensimmäisen tällaisen kokemuksen muistan lapsuudestani. Olimme syömässä perheeni kanssa keittiössä kotonani. Lapsuudenkotini ruokapöydästä avautuu näkymä takapihalle, jossa kasvaa haapoja. Päivä oli aurinkoinen ja tuulinen. Haavan lehdet värisivät puuskaisessa tuulessa ja auringonsäteet heijastuivat kimaltaen. Puuskainen tuuli loi aaltoliikkeen kimalteleville lehdille. Näky oli hypnoottinen ja kaunis. Ajan- ja paikantaju hävisi. Heräsin johonkin ääneen ruokapöydässä ja tunsin oloni hyvin rauhalliseksi. Myöhemmin elämässäni olen usein pysähtynyt ihmettelemään luontoa, rauhoittunut sen äärellä. Olen osa sitä. Olen riippuvainen siitä.

Hyväksyn myös sen että olen tietyssä mielessä riippuvainen muista ihmisistä. Minulla on tarve jakaa tunteitani ja ilmaista itseäni. Haluan jakaa lämpöä ja saada sitä. Väitän että suurin osa ihmisistä jakaa nämä tarpeet kanssani. Uskon että jos autan muita, auttamisen aallot palaavat luokseni. Väitetään että olemme kaikki yksilöitä ja että kukaan ei voi tuntea samalla tavalla. Väitän että kokemukset vaihtelevat, mutta tunteet ovat samoja. Kaikki tuntevat pelkoa, vihaa, surua, iloa. Ja jakaessani tunteitani ja kokemuksiani muiden ihmisten kanssa olen saanut kokea samankaltaista äärimmäistä kiitollisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta suhteessa heihin.

"Kokoonnumme itkemään ja muistamaan; nauramaan ja syvällisesti ajattelemaan; oppimaan, vakuuttumaan ja kuvittelemaan. Kokoonnumme ihailemaan taituruutta ja ruumiillistamaan jumalia. Kokoonnumme hengittämään samaan tahtiin tietoisina kyvyistämme kauneuteen, myötätuntoon ja kauheuksiin. Kokoonnumme yhteen täyttymään energialla ja voimaantumaan. Kokoonnumme juhlistamaan erilaisten kulttuurien rikkautta ja kaatamaan rajoja, jotka meitä erottavat." (Brett Bailey, Maailman Teatteripäivä 27.3.2014 -julistus)

Tässä tarpeeksi syytä osallistua tämän näytelmän tekoon.

Kimmo

Read More

Työryhmän ajatuksia Talvivaarasta, osa 5

Tällä kertaa meille kertoo omista Talvivaaraan liittyvistä ajatuksiaan Panu Huotari.

Pirut väittävät ihmisen epäonnistuneen pyrkimyksissään. Onko ihminen todella alusta alkaen valinnut väärän tien valitessaan tiedon ja luopuessaan toimettomuudestaan?  Ihmisen ambitiot ja edistysusko johtavat aina vaan uusiin pettymyksiin. Mies seisoo omakotitalon pihalla käynnistelemässä ruohonleikkuria, mies seisoo Talvivaarassa hakku kädessään, mies seisoo bensatankin pistooli kädessään huoltoaseman pihamaalla, mies seisoo pistooli kädessään lähikaupan kassan edessä, mies seisoo rajalla, mies seisoo rajan toisella puolella. Mies seisoo ja pettyy. Pettyy niin perkeleesti.

Mies haluaa jotain, muttei tiedä, mitä haluaa. Mies tietää että haluaa haluta, muttei tiedä, mitä haluaa haluta. Tyydyttääkseen halunsa, mies nostaa pistoolin ja laukaisee. Mies ottaa kaiken, mitä voi, muttei mitään mitä haluaa, sillä hän ei tiedä mitä haluaa. Halu ei tyydyty, joten mies toistaa tekonsa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes ei ole enää jäljellä mitään, mitä haluta. Kaiken päättyessä mies ymmärtää halunneensa vain elää, viljellä jotain pysyvää, tehdä jotain kaunista, että hänen jälkeensä jää muutakin, kuin tyhjyyttään ulvova kuilu.

Mies ymmärtää muuttuneensa rujoksi reiäksi, joka vaelsi läpi elämän ilman, että kukaan huomasi. Mustaksi aukoksi. Reikä imee kaiken, muttei saa mitään. Massa kasvaa äärettömäksi. Halujen ja pettymysten loputon paino musertaisi, jos olisi jotain mitä musertaa, mutta reikä on liian tyhjä. Reikää ei ole. On vain ulvova ikuinen tyhjyys.

Minä en ymmärrä hittojakaan kaivosteollisuudesta. Minä en ymmärrä hittojakaan pörssikursseista. Kaivostoiminnassa on kuulemma tyypillistä, että pörssikursseissa tulleen kaivannaistuotteen parin hintapiikin kohdalla saadut voitot ovat niin suuria, että niillä kuitataan kaikki viidenkymmenen, tai jopa sadan kaivausvuoden aikana otetut miljoonavelat. Nuo hintapiikit liittyvät spekulaatioon kaivetun tuotteen hinnalla. Niillä ei ole mitään tekemistä tuotteen saatavuuden tai tarpeellisuuden kanssa. Pelkkää spekulaatiota. Samaan aikaan sotkamolainen perhe spekuloi, olisiko nyt aika ottaa asuntolaina. Samaan aikaan tutkijat spekuloivat ilmastonmuutoksen yhteyttä arabikevääseen. Samaan aikaan spekuloin, miten saadaan mahdollisimman paljon väkeä katsomoon. Pelkkää spekulointia. Spekuloimme tätä menoa planeettamme ihan paskaksi, eikä tämä koske pelkkää kaivosteollisuutta.

Elämän edellytykset ovat luonnossa. Luonto on ikimetsän, sademetsien, arojen ja jäätiköiden lisäksi ihmisen muokkaamaa ja asuttamaa maisemaa. Suurimmassa osassa maapallon, tai ainakin ns. "läntisen maailman" maapinta-alaa näkyy ihmisen elämän jäljet. Maapallo on ihmisen leikkikenttä, mutta myös lasten leikit ovat joskus kyseenalaisia. Olemme osa luontoa, emme pääse siitä irti. Rakastamme leikkimistä, mutta ihmisen matemaattinen arvausleikki jossain Lontoon pörssissä ei saisi asettaa luontoa kyseenalaiseksi. Hitto, myös minulla on oikeus leikkiä täällä! Tämän hulluuden, jossa joillain on vehkeitä, joilla voidaan räjäyttää kymmeniä maailmoja tuusannuskaksi on loputtava. Tämä hulluus, jos jokin, sotii luontokäsitystäni vastaan. On synnytettävä uusi maailma. Uusi maailma, joka tulee nyt jo kuolinvuoteelleen nojaavan kulutusyhteiskunnan jälkeen. Nykyinen elämänmuoto tulee päättymään omaan mahdottomuuteensa. On synnytettävä jotain mahdollista, ennen kuin joku painaa nappia ja muuttaa planeettamme ikuisesti ulvovaksi kuiluksi. On äkkiä alettava leikkiä yhdessä. Ja leikin jälkeen pitää pystyä siivoamaan jäljet.

Panu

Read More