Kaikkea sitä sattuukin! Näin tuumasin, kun tehdessäni dokumenttiteatteriesitystä Talvivaara –kainuulainen sci-fi –näytelmä, jouduin tutustumaan seuraavaan tarinaan. Tarina palasi jälleen mieleeni, kun Lasse Flöjt kävi hakemassa Talvivaara –näytelmän esityksissä myynnissä olleen kirjansa "Kysymyksiä Talvivaarasta" myymättä jääneet kappaleet Generaattorilta ja jäimme siinä sitten hetkeksi turinoimaan.

Muutenkin purkutoimet Talvivaara esityksen osalta ovat olleet voimissaan. Kaivosyhtiön tiedottaja OP Nissinen kävi myös Generaattorilla, hakemassa lämpiössä esillä olleet tuotenäytteet takaisin. Talvivaaran kypärät ja kairausnäyte jäivät vielä odottamaan ensi syksyn mahdollisia vierailuesityksiä. Mutta se tarina, se epäonninen sattumus, joka on varsinaisesti tämän kirjoituksen aiheena. Palataanpa siihen.

Nimittäin, ympäristövaikutusten arviointi (YVA) –menettely kansalaisten kuulemisineen on luotu sitä varten, että paikallisilla asukkailla ja kaikilla ihmisillä olisi oikea ja täysi kuva siitä mitä ollaan tekemässä, kun esimerkiksi perustetaan kaivos.

Näin toimittiin myös Talvivaaran tapauksessa. Etenkin uraanin ympäristövaikutusten arvioimiseksi kaivosyhtiö sekä valtiokoneisto tekivät kaikkensa. Kaikessa tiedottamisessaan kaivosyhtiö sekä valtiokoneisto käyttivät myös kaikki konstinsa, että ihmiset ymmärtäisivät, että louhittaessa myös uraani nousee Talvivaaran maankuoresta. Tämän johdosta aiheesta käytiin laaja kansalaiskeskustelu ennen kuin kaivos perustettiin.

Kuitenkin, joku hämärä osapuoli, kaikille tuntematon voima, esti uraanin ympäristövaikutusten arvioinnin sekä kansalaiskeskustelun EU:n ainoan uraanikaivoksen avaamisesta Kainuun korpeen. Oli kuin norsu olisi eksynyt portaikossa.

Tämän johdosta olen kehitellyt uraanin jäämisestä pois Talvivaaran kaivoksen alkuperäisestä YVAsta todella omalaatuisen teorian. Uraania ei mainittu Talvivaaraa perustettaessa siitä yksinkertaisesta syystä, että kaivos ei olisi ollut yhtä suosittu idea uraanikaivoksena. Talvivaaran kohdalla hyväksi koettua menettelyä, jossa uraani pääsee unohtumaan, käytetään ohimennen sanoen myös muuten Kuusamon Dragon Miningin valtauksissa. Kuusamoon yritellään kultakaivosta, josta nyt myöhemmin vain sattuu löytymään uraania. Samoin on Soklin laita. Fosfaatti eli lannoitekaivoksesta nyt vain sattuu löytymään myöhemmin toriumia ja uraania. Nyt sitä ei siellä merkittäviä määriä ole. Se löytyy vasta myöhemmin, jos kaivos on ensin vain saatu pystyyn. Tietysti kansainvälisissä uraaniesiintymäkartoissa uraani on löytynyt Soklista ja Kuusamosta, mutta ei Suomessa, koska täällä se ei ole pärjännyt rakastetuin kemikaali äänestyksessä.

Tästä pääsemmekin kehämme loppupäätelmään. Uraani on jännä aine. Se vaan YVA-menettelyssä jotenkin katoaa. Johtuneeko radioaktiivisuudesta, ettei se vaan tartu paperille kun ryhdytään kaivoksen YVAa tekemään? Viranomaiset, kaivosyhtiöt ja kansalaiset taistelevat laajassa yhteisrintamassa, että myös uraanin ympäristövaikutukset saataisiin arvioitua, mutta jotenkin se vaan häviää papereista. Ei vaan jotenkin tule arviointiin mukaan, vaikka kaikki niin kiivaasti toivoisivat.

Lopulta kaivos on vain harmitellen avattava ilman, että uraanin ympäristövaikutuksia saadaan julkisesti ja luottamusta herättävästi arvioitua. Mutta näinhän se on tehtävä tällaisessa tapauksessa missä kaivosyhtiö eikä valtiokoneisto nyt vaan kyennyt. Ku ei pystyny niin ei pystyny.

Vastaavasta tilanteesta tulee mieleeni vanhan kirjallisuuden proffani kertoma kasku. Kalle Päätalo ei kuulunut hänen henkilökohtaisiin suosikkeihinsa, mutta hän oli kuitenkin kerran ryhtynyt ammattinsa puolesta asiaan perehtymään. ”Mut sit mää tuumasin, että ei ihmisen kaikkeen tarvihe pystyy…”

Ydin-Suomen puolesta,

Veikko Leinonen / teatteriohjaaja Vaara-kollektiivi, Kajaani

–

Iisalmen terveiset,

Talvivaaran näytelmän Iisalmen vierailuesitys 16.5 sujui hyvin. Kotinäyttämöä isompi tila aiheutti omat haasteensa, mutta lopulta näytelmä saatiin taipumaan tilaan oikein sujuvasti. Väkeä paikalle saapui noin 75.

Iisalmelaisyleisö oli aktiivista. Jupinaa ja pakinaa katsomossa riitti, näyttelijät palkittiin usein väliaploodein. Tapahtuipa myös ensimmäisen kerran niin, että koko yleisö liittyi seisaaltaan Maamme lauluun. Harmillisesti meillä ei ollut aikaa jäädä keskustelemaan yleisön kanssa. Piti päästä purkamaan lavasteita ja valoja.

Kiitokset vierailun mahdollistaneille järjestöille sekä erityisesti Hannu Hyvöselle ja Virpi Virolaiselle, jotka tekivät hienoa työtä tämän vierailun mahdollistamiseksi.