Lopulta kysymys on siitä, mitä me haluamme tuoda tänne.

Tabu sai ensi-iltansa, komean, väkevän ja juhlavan sellaisen. Harjoitusprosessin loppumetrit olivat melko tukalia: liian tiivis harjoituskausi, liian vähän harjoituksia, vain yksi kunnon yleisöläpimeno ennen ensi-iltaa, huomattavia muutoksia esitykseen vielä päivää ennen ensi-iltaa. Huh ja huh. Ja katso: esiintyjät sisäistivät muutokset yhdessä yössä, ensi-ilta oli eheä ja täysi kokemus ja välitön katsojapalaute kiittelevää, herkistynyttä, helpottunutta.

Tilan ja ajattelun vapautta, kauneuden kokemuksia, liikuttumista, pöytä- ja esineteatterin nautittavuutta, hoitavaa työtä suhteessa ikiaikaiseen teemaamme. Näitä kiitoksen sanasia tihkui ensi-iltayleisö ja tyytyväisenä myhäili myös työryhmä. Vaaran ensimmäinen esitys on saatettu neitsytpurjehdukselleen ja nyt vain toivotaan, että kainuulaiset katsojat rohkaistuisivat liittymään seuraamme seitsemän toistaiseksi tiedossa olevan kotiesityksen aikana.

Kritiikkikin tuli, kiittävä ja referoiva sellainen. Ei mitään järisyttävää, ei teemojen pohdiskelua tai teoksen herättämien subjektiivisten kelojen avaamista, mutta sellaiseen täällä on hyvässä ja huonossa totuttu.

Siinä määrin eläväinen ja muutosaltis oli Tabun loppusuora, että esityskaudenkin uskaltaa olettaa muuttavan teosta vielä moneen otteeseen. Kyseessä on myös rituaali / sarja rituaaleja, ja niiden toistamisen tarve lienee toisenlainen kuin perinteisemmän näyttämöteoksen. Hauskaa nähdä, mihin suuntaan Tabu muotoutuu maaliskuun puoleenväliin mennessä.

Tällä viikolla veivataan apurahahakemuksia kuntoon, levätään, rykäistään Talvivaaraa intensiiviselle lopputreenikaudelleen ja nautitaan kolmesta Tabusta loppuviikon aikana. Tervetuloa lauteille nautiskelemaan!