maanantai 26. syyskuuta 2016
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
Hiljattain tuli täyteen 1000 päivää elämää Vaara-kollektiivina. Skumpat jäivät juomatta, mutta sanalle on aina sijansa!
Aloitimme tammikuussa 2014 toimintamme vannomalla kauniiden taiteellisten pyrkimysten nimiin. Keskusjohtajattomuus, seinättömyys, liikkuvuus ja kiertäminen, ekologisuus, solidaarisuus, kollegiaalisuus, yhteiskunnallinen osallistuminen ja aktiivisuus, yhtaikainen juurevuus, nomadius ja operointi satelliittirakenteena, muutamia mainitakseni. Kuten kaikki huolella laaditut suunnitelmat, tämänkin voi nähdä toteuttaneen itseään ja ohjanneen toimintaamme koko sen lyhyen historian ajan.
Kesällä 2016 Rehjan saaressa pohdimme Vaaran kesäleirillä tarvetta päivittää unelmiamme. Tärkeitä, konkreettisia ehdotuksia tuli. Samaan aikaan totesimme olevamme vasta leikki-iän kypsyyden saavuttanut kollektiivi ja vapaa ammattiteatteri; näiden tavoitteiden perusta on yhä jaettu.
Taiteellisesta toiminnastamme voisi erottaa ainakin viisi toisiaan täydentävää, rinnakkaista prosessia ja kertomusta. Ensinnäkin on pitkäjänteisten tutkimusprojektien polku, johon luen ainakin Lönnrootsin, Naiskehon, Tabu-sarjan, Kansallismaiseman ja suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkivan hankkeen. Toiseksi on kiertävän lasten- ja nuortenteatterin polku, jota ovat tallanneet niin Tänään koulun jälkeen, Väärinpäinmaa, Valepidimaa, Avaruusseikkailu 2015, Hamlet kuin Luonto kutsuu ja Luontopolullakin. Kolmannen tien muodostavat ekologisesti orientoituneet prosessit Talvivaaran, Purematta niellyn, Luontopolun ja Luonto kutsuu -esitysten myötä. Neljänneksi yhteiskunnallisesti ja paikallisesti aktiiviset, osallistuvat, dokumentaarista aineistoa usein hyödyntävät, soveltavat ja teatterin uusia todellisuuksia luotaavat polut, jonka varrelta löydämme niin Suuren työttömyysmusikaalin, Läpilyönnin, Omasta selkänahasta -esityksen, Tukikohdan kuin esitystoiminnan sivupoluilla kulkevat hankkeet: Suomen lasten ja nuorten säätiön Tenhon, Välikadun valtaukset, Linnanvirta-tapahtumat, kertaluonteiset esitykset jne. Viidennen reitin maastoa taas ovat mm. sukupuoleen ja kehollisuuteen liittyvät tutkimushankkeet ja esitykset Naiskehoon, Luonto kutsuu ja Nainen - oodi pesäpallolla -esitykseen sekä suomalaisten miesten kosketushistoriaan liittyen. Eikä määrättyä juurevuutta ja klassikkosarjaa sovi sivuuttaa: takana on jo Tukikohtaa, Hamletia, Mirdjaa (Nainen - oodi pesäpallolla) ja edessä mm. Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Jako on luonnollisesti pelkkä luonnos, mutta auttaa hahmottamaan suuntia, joita kohti leikki-ikäisemme on kulkenut ja kulkee. On kerta toisensa jälkeen riemullista havaita, että yhteisömme moninaisuudesta ja esitysten erilaisuudesta huolimatta käsialamme tunnistaa. Emmekä silti sijaitse saati toimi yksin tai tyhjiössä. Vastaavat aiheet, työtavat ja taiteelliset unelmat ovat pikemminkin osa jotakin suurempaa ajallista ja taiteenalaamme liittyvää kertomusta. Liitymme kernaasti siihen.
Kokoonnumme näin syksyllä kahden viikon välein juonimaan tulevaa ja pohtimaan käytännön asioita. "Ohjelmistopolitiikaltamme" (sana ei oikein sovi suuhumme) elämme hiljaista syksyä. Yksi uusi ensi-ilta (Luonto kutsuu), muutamia keikkaluonteisia juttuja esityksillä Tänään koulun jälkeen ja Tukikohta. Suunnitelmallista arkea tuottajamme Saran vetämänä. Ja samalla hankkeista: käynnistämme Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kainuun Liiton rahoittaman prosessin, jonka tavoitteena on syventää alueellista toimintaamme ja löytää mm. uusia yleisöjä, liiderinään Elsa. Lokakuussa käynnistyy jälleen uusi Tenho-ryhmä Panun ja Kimmon vetämänä. Hiljattain saimme tiedon pääsystä mukaan Teatteri 2.0:n ja UNO:n suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen, Uuden näytelmän ohjelmaan. Pitkiä prosesseja, joissa työstyvät niin Lönnroots, Kansallismaisema, Noitaympyrä, Naiskeho kuin suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkiva esityskin.
Olemme pieni ja taloudellisesti vaatimattomalla pohjalla toimiva ryhmä, jonka jäsenistä valtaosa työskentelee lyhyissä, repaleisissa, määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa - käytännössä enimmän osan aikaa siis erillä toisistamme, kuka missäkin leipänsä perässä juosten. Yhteinen aika on kortilla. Viimeksi tänään pohdimme esimerkiksi kuinka polveilevista maratonsähköpostikeskusteluista, joiden luonne on oman mielipiteen esillepulautus ja väärinymmärrys, päästäisiin käytännön arjessa vastuuta ottavaan ja keskustelevampaan suuntaan. Kysymys siitä, millaista yhteisöä haluamme etsiä, luoda ja rakentaa, ei tyhjene tai tule ratkaistuksi. Olemme pyrkineet tarjoamaan jäsenistömme omaehtoiselle taiteelliselle toiminnalle jatkuvan kollegiaalisen tuen ja kaikupohjan. Käytännön tasolla se tarkoittaa usein sitä, että kukin työryhmä sukkuloi omilla radoillaan ja yhteisen keskustelun tai taiteellisen suunnittelun äärelle kurotamme liian harvoin. Työtä on.
Tänään meillä oli ilo kuunnella Kuriton Companyn perustajajäsenen, näyttelijä Heidi Syrjäkarin ajatuksia vapaan ammattiteatteritoiminnan taiteellisista, taloudellisista ja tilallisista ulottuvuuksista. Kuinka raikasta ja avaavaa vain kuunnella ja samalla antaa ajatuksen muhia omamme suhteen! Tällaisia törmäytyksiä ja tuokioita tarvitsemme lisää.
Kotimajakkanamme on toiminut parin vuoden ajan leipomo Pekka Heikkisen toimitiloissa sijaitseva pieni toimisto- ja harjoitustila. Luovumme siitä tämän kuun lopussa. Myöhemmin tänä syksynä avaamme uuden tilan toisaalla Kajaanissa. Samaan aikaan kaupungissamme käynnistellään varovaista keskustelua uuden teatteritalon tarpeesta. Tarpeeseen on helppo yhtyä. Silti kaikki asianosaiset tietävät, kuinka pitkässä kuusessa ja kallista nykyteatterin tekniset ja tilalliset edellytykset täyttävän teatterin rakentaminen on. Meillä taas on vapaus valita ja toimia ketterämmin ja joustavammin: ajatella teatteri ja näyttämö omalla, omilla tavoillamme. Pystyttää koti uuteen paikkaan, vallata ja luoda uusi näyttämö, ottaa riski, katsoa, millaista avautumista lähiympäristöömme se tuottaa - ja tarpeen tullen luopua yhtä nopeasti.
Siitä loittonee, sitä lähenee ja siihen kiintyy. Villistä, kummallisesta, omavaloisesta, moninaisesta, avoimesta yhteisöstä, jossa sijaita, toimia ja vaikuttaa. 1000 päivää ja osia. Ensimmäinen tusina kantaesityksiä on täynnä, noin 35 000 katsojaa tavoitettuna, kymmeniä taiteilijoita työllistettynä, kiertuevisiittien kohdennuttua käytännössä jokaiseen Suomen kolkkaan ja hiukan ulkomaillekin. Itsekritiikki ei ole haihtunut piiruakaan, vauhti ei ole sanoittavasti sokaissut, mutta ylpeitä ja iloisia olemme!
Siis kupillinen (kunnollista!) kahvia Vaaran vuosille! Matka jatkuu, maisemat vaihtuvat, ihmiset ja unelmat muuttuvat - ja jotenkin niin sen tulee ollakin.
Eino
Aloitimme tammikuussa 2014 toimintamme vannomalla kauniiden taiteellisten pyrkimysten nimiin. Keskusjohtajattomuus, seinättömyys, liikkuvuus ja kiertäminen, ekologisuus, solidaarisuus, kollegiaalisuus, yhteiskunnallinen osallistuminen ja aktiivisuus, yhtaikainen juurevuus, nomadius ja operointi satelliittirakenteena, muutamia mainitakseni. Kuten kaikki huolella laaditut suunnitelmat, tämänkin voi nähdä toteuttaneen itseään ja ohjanneen toimintaamme koko sen lyhyen historian ajan.
Kesällä 2016 Rehjan saaressa pohdimme Vaaran kesäleirillä tarvetta päivittää unelmiamme. Tärkeitä, konkreettisia ehdotuksia tuli. Samaan aikaan totesimme olevamme vasta leikki-iän kypsyyden saavuttanut kollektiivi ja vapaa ammattiteatteri; näiden tavoitteiden perusta on yhä jaettu.
Taiteellisesta toiminnastamme voisi erottaa ainakin viisi toisiaan täydentävää, rinnakkaista prosessia ja kertomusta. Ensinnäkin on pitkäjänteisten tutkimusprojektien polku, johon luen ainakin Lönnrootsin, Naiskehon, Tabu-sarjan, Kansallismaiseman ja suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkivan hankkeen. Toiseksi on kiertävän lasten- ja nuortenteatterin polku, jota ovat tallanneet niin Tänään koulun jälkeen, Väärinpäinmaa, Valepidimaa, Avaruusseikkailu 2015, Hamlet kuin Luonto kutsuu ja Luontopolullakin. Kolmannen tien muodostavat ekologisesti orientoituneet prosessit Talvivaaran, Purematta niellyn, Luontopolun ja Luonto kutsuu -esitysten myötä. Neljänneksi yhteiskunnallisesti ja paikallisesti aktiiviset, osallistuvat, dokumentaarista aineistoa usein hyödyntävät, soveltavat ja teatterin uusia todellisuuksia luotaavat polut, jonka varrelta löydämme niin Suuren työttömyysmusikaalin, Läpilyönnin, Omasta selkänahasta -esityksen, Tukikohdan kuin esitystoiminnan sivupoluilla kulkevat hankkeet: Suomen lasten ja nuorten säätiön Tenhon, Välikadun valtaukset, Linnanvirta-tapahtumat, kertaluonteiset esitykset jne. Viidennen reitin maastoa taas ovat mm. sukupuoleen ja kehollisuuteen liittyvät tutkimushankkeet ja esitykset Naiskehoon, Luonto kutsuu ja Nainen - oodi pesäpallolla -esitykseen sekä suomalaisten miesten kosketushistoriaan liittyen. Eikä määrättyä juurevuutta ja klassikkosarjaa sovi sivuuttaa: takana on jo Tukikohtaa, Hamletia, Mirdjaa (Nainen - oodi pesäpallolla) ja edessä mm. Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Jako on luonnollisesti pelkkä luonnos, mutta auttaa hahmottamaan suuntia, joita kohti leikki-ikäisemme on kulkenut ja kulkee. On kerta toisensa jälkeen riemullista havaita, että yhteisömme moninaisuudesta ja esitysten erilaisuudesta huolimatta käsialamme tunnistaa. Emmekä silti sijaitse saati toimi yksin tai tyhjiössä. Vastaavat aiheet, työtavat ja taiteelliset unelmat ovat pikemminkin osa jotakin suurempaa ajallista ja taiteenalaamme liittyvää kertomusta. Liitymme kernaasti siihen.
Kokoonnumme näin syksyllä kahden viikon välein juonimaan tulevaa ja pohtimaan käytännön asioita. "Ohjelmistopolitiikaltamme" (sana ei oikein sovi suuhumme) elämme hiljaista syksyä. Yksi uusi ensi-ilta (Luonto kutsuu), muutamia keikkaluonteisia juttuja esityksillä Tänään koulun jälkeen ja Tukikohta. Suunnitelmallista arkea tuottajamme Saran vetämänä. Ja samalla hankkeista: käynnistämme Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kainuun Liiton rahoittaman prosessin, jonka tavoitteena on syventää alueellista toimintaamme ja löytää mm. uusia yleisöjä, liiderinään Elsa. Lokakuussa käynnistyy jälleen uusi Tenho-ryhmä Panun ja Kimmon vetämänä. Hiljattain saimme tiedon pääsystä mukaan Teatteri 2.0:n ja UNO:n suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen, Uuden näytelmän ohjelmaan. Pitkiä prosesseja, joissa työstyvät niin Lönnroots, Kansallismaisema, Noitaympyrä, Naiskeho kuin suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkiva esityskin.
Olemme pieni ja taloudellisesti vaatimattomalla pohjalla toimiva ryhmä, jonka jäsenistä valtaosa työskentelee lyhyissä, repaleisissa, määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa - käytännössä enimmän osan aikaa siis erillä toisistamme, kuka missäkin leipänsä perässä juosten. Yhteinen aika on kortilla. Viimeksi tänään pohdimme esimerkiksi kuinka polveilevista maratonsähköpostikeskusteluista, joiden luonne on oman mielipiteen esillepulautus ja väärinymmärrys, päästäisiin käytännön arjessa vastuuta ottavaan ja keskustelevampaan suuntaan. Kysymys siitä, millaista yhteisöä haluamme etsiä, luoda ja rakentaa, ei tyhjene tai tule ratkaistuksi. Olemme pyrkineet tarjoamaan jäsenistömme omaehtoiselle taiteelliselle toiminnalle jatkuvan kollegiaalisen tuen ja kaikupohjan. Käytännön tasolla se tarkoittaa usein sitä, että kukin työryhmä sukkuloi omilla radoillaan ja yhteisen keskustelun tai taiteellisen suunnittelun äärelle kurotamme liian harvoin. Työtä on.
Tänään meillä oli ilo kuunnella Kuriton Companyn perustajajäsenen, näyttelijä Heidi Syrjäkarin ajatuksia vapaan ammattiteatteritoiminnan taiteellisista, taloudellisista ja tilallisista ulottuvuuksista. Kuinka raikasta ja avaavaa vain kuunnella ja samalla antaa ajatuksen muhia omamme suhteen! Tällaisia törmäytyksiä ja tuokioita tarvitsemme lisää.
Kotimajakkanamme on toiminut parin vuoden ajan leipomo Pekka Heikkisen toimitiloissa sijaitseva pieni toimisto- ja harjoitustila. Luovumme siitä tämän kuun lopussa. Myöhemmin tänä syksynä avaamme uuden tilan toisaalla Kajaanissa. Samaan aikaan kaupungissamme käynnistellään varovaista keskustelua uuden teatteritalon tarpeesta. Tarpeeseen on helppo yhtyä. Silti kaikki asianosaiset tietävät, kuinka pitkässä kuusessa ja kallista nykyteatterin tekniset ja tilalliset edellytykset täyttävän teatterin rakentaminen on. Meillä taas on vapaus valita ja toimia ketterämmin ja joustavammin: ajatella teatteri ja näyttämö omalla, omilla tavoillamme. Pystyttää koti uuteen paikkaan, vallata ja luoda uusi näyttämö, ottaa riski, katsoa, millaista avautumista lähiympäristöömme se tuottaa - ja tarpeen tullen luopua yhtä nopeasti.
Siitä loittonee, sitä lähenee ja siihen kiintyy. Villistä, kummallisesta, omavaloisesta, moninaisesta, avoimesta yhteisöstä, jossa sijaita, toimia ja vaikuttaa. 1000 päivää ja osia. Ensimmäinen tusina kantaesityksiä on täynnä, noin 35 000 katsojaa tavoitettuna, kymmeniä taiteilijoita työllistettynä, kiertuevisiittien kohdennuttua käytännössä jokaiseen Suomen kolkkaan ja hiukan ulkomaillekin. Itsekritiikki ei ole haihtunut piiruakaan, vauhti ei ole sanoittavasti sokaissut, mutta ylpeitä ja iloisia olemme!
Siis kupillinen (kunnollista!) kahvia Vaaran vuosille! Matka jatkuu, maisemat vaihtuvat, ihmiset ja unelmat muuttuvat - ja jotenkin niin sen tulee ollakin.
Eino
Posted on keskiviikkona, syyskuuta 21, 2016 by Unknown
perjantai 9. syyskuuta 2016
Kajaanin Runoviikolla ensi-iltansa saanut Vaara-kollektiivin versiointi Veijo Meren Tukikohta -romaanista saa syyskuussa kolme kotiesitystä Generaattorilla.Myös Hailuodon Teatterifestivaalilla kuluneena kesänä vieraillut vauhdikas pläjäys sai juuri kuvaavan arvion Teatteri-lehdessä, jossa kerrottiin mm. seuraavaa:
"Veijo Meren Tukikohta-romaanissa (1964) tapahtumat ajoittuvat armeijan majoituskäyttöön ottamaan kansakouluun vuonna 1939. Veikko Leinosen dramatisoimassa ja ohjaamassa esityksessä kouluun asettuu pakolaisten vastaanottokeskus.
Niko Karjalainen ja Kimmo Penttilä vaihtuvissa rooleissaan
kristallisoivat hahmojensa halut."
Esitykset Generaattorilla (Kauppakatu 36, Kajaani)
To 15.9. klo 19
Pe 16.9. klo 19
La 17.9. klo 19
Kesto 40 min
Liput 10€ / 15€
Varaukset
p. 050 535 8098
m. vaarakollektiivi@gmail.com
Työryhmä:
Ohjaus & dramatisointi: Veikko Leinonen
Musiikki & äänet: Juho Hannikainen
Valot: Tuomas Laitinen
Visualisointi: Pirkko Paananen
Näyttämöllä: Niko Karjalainen, Kimmo Penttilä
Posted on perjantaina, syyskuuta 09, 2016 by Unknown
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Kauan sitten
alkumerestä syntyi eräs ruipelo (hyvin kekseliäs) nisäkäslaji,
ei erityisen nopea, vahva tai hedelmällinen.
Laji on aluksi
vähälukuinen. Tuhansien vuosien ajan hitaasti se levittäytyy
kekseliäisyydellään ja sinnikkyydellään, ylittäen metsiä,
aavikkoja, vuoristoja ja valtameriä. Pian tämä ruipelo laumaeläin,
nakuapina, on levittäytynyt asuttamaan lähes jokaisen maailman
kolkan.
Ravintonsa
laumalleen hän keräilee ja metsästää ympäristönsä runsaista
antimista.
Sitten kaikki alkaa
muuttua, kiihtyvällä tahdilla. Nakuapina löytää vuosituhansia
maan alla hautuneet energiavarannot ja valjastaa niiden
poikkeuksellisen suuren energianhyödyn käyttöönsä. Lajin
populaatio alkaa lisääntyä ennenäkemättömällä nopeudella.
Fossiilisten
energiavarojen voima ja vauhti huumaavat nakuapinan pään.
Tarkoituksellisesti hän täyttää ja käyttää kotiplaneettansa
varantoja eksponentiaalisen kasvun kiihtyvällä nopeudella. Samaan
aikaan, vähemmän tarkoituksellisesti, hän tulee muuttaneeksi
ympäristöään, biosfäärejä, ilmakehän koostumusta, valtamerten
kemiaa ja ilmastoa. Olosuhteet muuttuvat niin dramaattisesti ja
yhtäkkisesti, ettei evoluution eloonjäämisen hitaalla historialla
ole enää juuri merkitystä.
Koskaan aiemmin
mikään yksittäinen laji ei ole muuttanut planeetan elämää tällä
tavalla. Laji nimeää itse aikansa uudelleen: antroposeeniksi.
Ihmisen ajaksi.
Nakuapinan toimet
ovat luonnonvoimia merkittävämpi biosfäärin muokkaaja. Ne ovat
luettavissa maaperän kerroksista vielä miljoonien vuosien päästä.
Samaan aikaan nakuapinan arkipäivän toimet ovat kokeneet valtavan
mullistuksen.
Nakuapina etsii ja
löytää uusia selvitymisenkeinoja nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Maailmassa ei ole
yhtään ekosysteemiä, johon nakuapina ei tavalla tai toisella
vaikuttaisi. Maailmassa ei ole yhtään nakuapinaa, joka ei olisi
riippuvainen ekosysteemeistä.
Jokapäiväiset
muoviesineemme, vaatteiden kuidut, hampaiden paikat, pullot, ripset,
puhelimet ja kuulakärkikynät. Kaukaisten ehtyvien öljylähteiden
tuhot – ja sorto. Valtamerillä kelluvat muoviroskalautat, joiden
häviämätön plastiikkarouhe löytää vähitellen tiensä
merieläinten vatsoista nakuapinan verenkiertoelimistöön.
Massasukupuuton aallot. Kapenevat elinympäristöt.
Poikkeustilan
aiheuttama paniikin hetki on maapallon historiassa suhteettoman
tärkeä. Se määrää sukupuuton, elämän kaavan.
Nakuapina seisoo nyt
kestokyvyn rajan ja ylilyönnin tuolla puolen. Kuunnellen.
Luonto kutsuu. Ja se
kutsu on hätähuuto!
*
Luonto kutsuu - prosessidraama
Elsa Lankinen
Hanna-Mari Hotta
Posted on keskiviikkona, syyskuuta 07, 2016 by Unknown
tiistai 30. elokuuta 2016
Ihminen
on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien
elinvoimaisuudesta. Me elämme ajassa, jossa ihmisen
toiminta on merkittävin ympäristöämme muokkaava tekijä. Samaan
aikaan ihmisten
luontosuhde on suuressa muutoksessa. Ala- ja yläkouluja
kiertävien draamallisten ympäristökasvatusprojektien
“Luontopolulla” ja
“Luonto kutsuu” tavoitteena
on lapsen ja nuoren oman luontosuhteen vahvistaminen,
ympäristön nykytilan käsittely sekä ympäristönmonimuotoisuutta
vaalivan, kestävän tulevaisuuden rakentaminen.
Draamallisissa
ympäristökasvatusprojekteissa
oppilas on itse aktiivinen toimija. Muoto tukee uuden
opetussuunitelman kokonaisvaltaista oppimiskäsitystä sekä kestävän
kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen tavoitteita.
LUONTO
KUTSUU - JA SE ON HÄTÄHUUTO +13-vuotiaille
Luonto
kutsuu -prosessidraama käsittelee ilmastonmuutosta ja
luonnonvarojen käyttöä nuorten näkökulmasta käsin. Fiktiivisen
draaman maailma sijoittuu ympäristökriisin jälkeiseen
lähitulevaisuuteen, jossa eletään resurssipulan ja luonnonlakien
ehdoilla. Prosessidraamassa osallistujat pääsevät itse
vaikuttamaan tarinan kulkuun ja yhteisön rakentamiseen. Draaman
tavoitteena on saada nuori kokemaan itsensä ja omat valintansa
aktiivisena osana ympäristöä ja kestävän tulevaisuuden
rakentamista. Draamallinen työskentely mahdollistaa vaikean ja
laajan aiheen tunnepohjaisen käsittelyn, kannustaen yhteistyöhön
ja luovaan ongelman ratkaisuun. Luonto kutsuu ei pyri
opettamaan yhtä oikeaa ajatusmallia vaan tarjoaa tilan reflektoida
aihetta ja tarkastella omien arvojen ja maailmankuvan rakentumista.
Kesto:
90 min. Ryhmäkoko max. 40 oppilasta / ryhmä.
Toteutetaan
ulkona, koulun lähiympäristössä. Ei vaadi kuljeltusta.
Ennakkomateriaalina
Luonto kutsuu -videoalustus (kesto 10 min).
Prosessidraamaan
kuluu toiminnallinen materiaali- ja jälkityöpaketti (kirjallisena),
jonka kautta teemoja voidaan syventää ryhmän opettajan johdolla.
Ohjaajina
teatteri-ilmaisun ohjaajat (AMK) Elsa Lankinen ja Hanna-Mari Hotta
LUONTOPOLULLA
5-8-vuotialle
Luontopolulla
- draamaseikkailu
tarjoaa
tarinoiden, musiikin
ja luovan leikin kautta kokemusten
selkäreppuun herkullisia
eväitä syventämään
lasten omaa luontosuhdetta. Luontopolulla
kannustaa
ympäristön tarkkailuun, luonnon
kunniotukseen,
sekä
lähiluonnossa
leikkimiseen ja
liikkumiseen. Tarinallinen
muoto
kutsuu osallistumaan, tukee lasten luovuutta, ryhmätyötaitoja ja
avaa kaikkia aisteja.
Lapsena luotu luontosuhde
tukee kehitystä ja tarjoaa pohjan elämänmittaiselle
kiinnostukselle ympäristöä
kohtaan.
Kesto:
45 min.
Ryhmäkoko max.
20 oppilasta
/ ryhmä.
Toteutetaan
koulun sisätilassa (luokkahuone/liikuntasali).
Draamaseikkailuun
kuuluu toiminnallinen
jälkityöpaketti
(kirjallisena), jonka avulla teemoja voidaan syventää ryhmän oman
opettajan johdolla.
Ohjaajina
Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) Elsa Lankinen ja musiikkipedagoki
(AMK) Juho Hannikainen
Lisätietoa:
Elsa Lankinen / 0405918992 / vaarakollektiivi(at)gmail.com
Posted on tiistaina, elokuuta 30, 2016 by Unknown
torstai 25. elokuuta 2016
Kainuun Liiton Suomi 100 -avustus miesten kosketushistoriaa tutkivalle dokumenttiteatteriesitykselle
Posted on torstaina, elokuuta 25, 2016 by Unknown
torstai 11. elokuuta 2016
Vaara kollektiivin nuorille suunnattu prosessidraama pureutuu ympäristöntilaan, kestokyvyn rajoihin ja nakuapinan tulevaisuudenkuvien maailmaan. Kuluneet pari päivää työryhmä (Homo sapiens, Elsa ja Hanski) ovat työstäneet prosessia intensiivisesti residenssissä, Ylivieskassa Kankaan nuoriseuran talolla, vanhan aseman ja junaradan kolinassa. Residenssin lisäksi inspiraatiota ja projektin sisältöä on koottu Kainuun metsissä - ja vesillä. Hiidenportin kansallispuistossa, Kivimäen jäteasemalla, Kärkkäisen tavaratalossa, Prisman parkkihallissa ja uuden opetussuunnitelman maailmassa.
Ympäristöaiheiden käsittely teatteriprosesseissa väistämättä pakottaa oman maailmankuvan, arvojen ja elämäntavan tarkasteluun, joskus myös muutoksiin ja havahtumisiin. Työryhmä palasi muutamanvuoden takaiseen pohdintaan Talvivaara sci-fi näytelmän ensi-illan alla keväältä 2014. Tuolloin olemme olleet samojen aihepiirien ja ajatusten itujen äärellä. Hanski pohti tuolloin ovatko ylilyönti ja romahdus ainoa tapa muuttaa suuntaa? Elsa seisoi Pekka Perän rinnalla vaaran laella, pohtien arkipäivän illuusiota, tuttua kaavaa ja syylisyyyttä.
Palasia prosessista on nähtävillä Linnanvirrassa lauantaina 20.8. klo 18.30 Renforsin talon yläkerrassa (Kalkkisilta).
Seuraa nakuapinoden matkaa maailman huipulle instagramin kuvakirjasta.
Posted on torstaina, elokuuta 11, 2016 by Unknown
tiistai 9. elokuuta 2016
Vaaran ja Kajaanin Kaupunginteatterin yhteistuotannon Tänään koulun jälkeen syyskiertueen aikataulut ovat viimein valmistuneet. Näyttelijä Janne Kinnusen omakohtaisiin kouluvuosien kokemuksiin perustuvaa esitystä on esitetty jo 251 kertaa yli 23 000 katsojalle. Tiiviin syyskiertueen jälkeen esitys vierailee joulukuussa vielä Rooman yliopistossa.
20.9. Kartanokosken koulu, Vantaa, 3 esitystä
21.9. Pakilan yläaste, Helsinki, 4 esitystä
22.9. Ahtialan koulu, Lahti, 3 esitystä
22.9. Teatteri Kino Juha, Nurmijärvi, 1 esitys (avoin esitys)
23.9. Sippolan koulukoti, Kouvola, 1 esitys
27.9. Kuusankoski, 2 esitystä
28.9. Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, 1 esitys
29.9. Jyväskylän Yliopisto / Kasvatustieteellinen tiedekunta, 1 esitys
30.9. Isokyrön koulu, 1 esitys
30.9. Laihian yläkoulu, 1 esitys
2.12. Jokirannan koulu, Kiiminki, 3 esitystä
5-6.12. Rooman Yliopisto, 4 esitystä (avoimia esityksiä)
20.9. Kartanokosken koulu, Vantaa, 3 esitystä
21.9. Pakilan yläaste, Helsinki, 4 esitystä
22.9. Ahtialan koulu, Lahti, 3 esitystä
22.9. Teatteri Kino Juha, Nurmijärvi, 1 esitys (avoin esitys)
23.9. Sippolan koulukoti, Kouvola, 1 esitys
27.9. Kuusankoski, 2 esitystä
28.9. Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, 1 esitys
29.9. Jyväskylän Yliopisto / Kasvatustieteellinen tiedekunta, 1 esitys
30.9. Isokyrön koulu, 1 esitys
30.9. Laihian yläkoulu, 1 esitys
2.12. Jokirannan koulu, Kiiminki, 3 esitystä
5-6.12. Rooman Yliopisto, 4 esitystä (avoimia esityksiä)
Posted on tiistaina, elokuuta 09, 2016 by Unknown
tiistai 26. heinäkuuta 2016
Läpilyönnin työryhmä palaa täynnä intoa ja aurinkoa estradille.Ensi viikolla esityksemme asettautuu osaksi Valtakunnallisia kotiseutupäiviä Kajaanissa ja esityspaikkana toimii Generaattori. Tule siekin kahtommaan mitä Läpilyönnnin tutkimusmatka pitää sisällään. Luvassa on ainakin katajan katkuisia tunnelmia ja laulun runsautta,kylvämättä kasvavaa. Esitykset to 4.8,pe 5.8 ja su 7.8! Maistiaisina kuvia kevään kiertueelta,Höljäkän kylän esityksestä.
(Kuvaaja Heikki Rissanen.)
Posted on tiistaina, heinäkuuta 26, 2016 by Unknown
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Hanski ja Elsa ovat sukeltaneet ilmastonmuutoksen, tulevaisuuden kuvien, massasukupuuton, kasvun, kiihtyvyyden, rajojen, historian, evoluution ja ylilyöntien tematiikkaan. Näin on alkanut nuorille suunnatun ympäristön tilaa käsittelevän Luonto kutsuu -prosessidraaman työstäminen. Omat valinnat, fysiikan lait, aikamme ilmiöt (SOME # Miley Cyrys # päivän ostokset) ovat puhutelleet ja inspiroineet hellepäiviä ja meitä etsiviä naisia. Mikä on meidän suhteemme ympäristöön ja luontoon? Miltä tulevaisuus näyttää? Miten me tähän tulimme? Miten me tästä jatkamme?
"Ylilyönti tarkoittaa sitä, että ylitetään rajat tai mennään liian pitkälle - vahingossa aikeitta."
- Kirjasta Kasvun Rajat (Meadows, Randers & Meadows)
 |
| Tietopohjaa |
 |
| Maailma |
 |
| Sanat |
Posted on maanantaina, heinäkuuta 18, 2016 by Unknown
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Suositut tekstit
-
Maahanmuuttajat - kertomus kansasta joka saapui ja katosi Ryhdyin kirjoittamaan keväällä 2014 Vuolijoen kunnan historiikkia. Vuolijoki ...
-
Talvivaaran harjoituskausi on käynnistynyt! Kuvat: Khalid S.M. Imran -
Tiedote, Julkaisuvapaa “Astumme rajan yli, tulevaisuuteen ja ekokatastrofin jälkeiseen todellisuuteen. Maapallon luonnonvarat ovat saastu... -
Sotkamo 5.4.2017 klo 19.00 Työväentalo / Akkoneimentie 3 / VAPAA PÄÄSY Sotkamon vasemmisto tarjoaa kahvit ennen esitystä klo 18... -
Tulossa syksyllä 2017: MIEHEN KOSKETUS dokumenttiteatteria suomalaisten miesten kosketushistorioista Mitä tapahtuu kun katujen kasvat...