Kauan sitten
alkumerestä syntyi eräs ruipelo (hyvin kekseliäs) nisäkäslaji,
ei erityisen nopea, vahva tai hedelmällinen.
Laji on aluksi
vähälukuinen. Tuhansien vuosien ajan hitaasti se levittäytyy
kekseliäisyydellään ja sinnikkyydellään, ylittäen metsiä,
aavikkoja, vuoristoja ja valtameriä. Pian tämä ruipelo laumaeläin,
nakuapina, on levittäytynyt asuttamaan lähes jokaisen maailman
kolkan.
Ravintonsa
laumalleen hän keräilee ja metsästää ympäristönsä runsaista
antimista.
Sitten kaikki alkaa
muuttua, kiihtyvällä tahdilla. Nakuapina löytää vuosituhansia
maan alla hautuneet energiavarannot ja valjastaa niiden
poikkeuksellisen suuren energianhyödyn käyttöönsä. Lajin
populaatio alkaa lisääntyä ennenäkemättömällä nopeudella.
Fossiilisten
energiavarojen voima ja vauhti huumaavat nakuapinan pään.
Tarkoituksellisesti hän täyttää ja käyttää kotiplaneettansa
varantoja eksponentiaalisen kasvun kiihtyvällä nopeudella. Samaan
aikaan, vähemmän tarkoituksellisesti, hän tulee muuttaneeksi
ympäristöään, biosfäärejä, ilmakehän koostumusta, valtamerten
kemiaa ja ilmastoa. Olosuhteet muuttuvat niin dramaattisesti ja
yhtäkkisesti, ettei evoluution eloonjäämisen hitaalla historialla
ole enää juuri merkitystä.
Koskaan aiemmin
mikään yksittäinen laji ei ole muuttanut planeetan elämää tällä
tavalla. Laji nimeää itse aikansa uudelleen: antroposeeniksi.
Ihmisen ajaksi.
Nakuapinan toimet
ovat luonnonvoimia merkittävämpi biosfäärin muokkaaja. Ne ovat
luettavissa maaperän kerroksista vielä miljoonien vuosien päästä.
Samaan aikaan nakuapinan arkipäivän toimet ovat kokeneet valtavan
mullistuksen.
Nakuapina etsii ja
löytää uusia selvitymisenkeinoja nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Maailmassa ei ole
yhtään ekosysteemiä, johon nakuapina ei tavalla tai toisella
vaikuttaisi. Maailmassa ei ole yhtään nakuapinaa, joka ei olisi
riippuvainen ekosysteemeistä.
Jokapäiväiset
muoviesineemme, vaatteiden kuidut, hampaiden paikat, pullot, ripset,
puhelimet ja kuulakärkikynät. Kaukaisten ehtyvien öljylähteiden
tuhot – ja sorto. Valtamerillä kelluvat muoviroskalautat, joiden
häviämätön plastiikkarouhe löytää vähitellen tiensä
merieläinten vatsoista nakuapinan verenkiertoelimistöön.
Massasukupuuton aallot. Kapenevat elinympäristöt.
Poikkeustilan
aiheuttama paniikin hetki on maapallon historiassa suhteettoman
tärkeä. Se määrää sukupuuton, elämän kaavan.
Nakuapina seisoo nyt
kestokyvyn rajan ja ylilyönnin tuolla puolen. Kuunnellen.
Luonto kutsuu. Ja se
kutsu on hätähuuto!
*
Luonto kutsuu - prosessidraama
Elsa Lankinen
Hanna-Mari Hotta
0 kommenttia:
Lähetä kommentti