Ne keskustelut ovat toistaiseksi olleet lähes järjestään jäisiä. Sosiaalinen tilanne on paineinen, kun samassa salissa istuu 50-100 murkkua, kiusaajat, kiusatut ja hiljaiset hyväksyjät, ja murrosikäkin on omiaan estämään sanaista arkkua avautumasta. Oikeastaan parhaat keskustelut on tähän mennessä käyty alakoulun vanhimpien kanssa: nuo murrosiän kynnyksellä hapuilevat kun tuntuvat hyvällä tavalla vielä lapsilta. Aukinaisilta, alttiilta puuttumaan tilanteisiin. Toisaalta keskustelutilanne välittömästi esityksen jälkeen on myös aika hevi: esitys on hiljentänyt yleisönsä joka kerta. Alun hihittelyt ovat laantuneet, salit ovat pelkkää mykkyyttä täynnä, kiusaamisen herättämät tunteet ja sisäinen pohdinta ovat kiihkeimmillään. Aikuistenkaan on vaikea siltä järkytykseltä sanoa hetkeen mitään kovin tolkullista.
Mutta keskustelut vaikuttavat tapahtuvan toisaalla, ja hyvä niin. Koulujen käytävillä, oppilaiden välillä, luokkahuoneissa esityksen jälkeen, kotonakin. Ja paljon on tullut suoria yhteydenottoja omista kokemuksista ja palautetta esityksestä. Nuoret ovat taitavia etsimään turvallisen tilan kommunikaatiolle, ja se heille suotakoon! Niin kauan kuin turpavärkkinsä uskaltaa avata jossakin, on toivoa jäljellä.
Hieno avaus Vaaran ja kaupunginteatterin yhteistyölle tässä. Matiaksella ja Jannella synkkaa hyvin ja asiat on hoidettu tuotannollisesti kuten tuleekin. Toivotaan, että se poikii lisää yhteistuotantoja ja yhä tiivimpää kimppakyyteilyä kahden kaupunkimme ammattiteatterimajakan välillä.
Ensi viikolla ekat yökyläreissut akselilla Tupos - Liminganlahti - Oulunsalo - Ii. Jännää!
Eino
0 kommenttia:
Lähetä kommentti