- Kato, tuo on jänis!
- Ei se ole jänis, se vaan esittää jänistä.


Väärinpäinmaan neljäs keikkaviikko humpsahti mennä viime viikolla. Tiiviissä neljän päivän ryppäässä vedettiin viisi aamuista vetoa yhteensä päälle kolmellesadalle mukulalle ja päiväkodin tädille/sedälle.  Boogie jatkuu edelleen railakkaana!

Kuvatodisteiden perusteella voidaan todeta vain Hannikaisen
läsnäolo Puolangan monitoimitalolla tiistain keikka-aamuna. 

Ensimmäinen pidemmän matkustamisen vaativa keikka oli tiistaina Puolangan monitoimitalolla, jonka patjoista ja penkeistä koostuvaan katsomoon kokoontui päiväkotiryhmiä ja perhetupalaisia. Puolanka otti esityksen innokkaasti vastaan. Jopa niin innokkaasti, että Kanin Gutarin takaa-ajoon osallistui Prinsessan lisäksi myös yksi parivuotias urhollinen tyttö. Taisi vaan käydä niin, että äiti ehti ottaa tyttönsä kiinni ennen kuin tyttö nappasi Kaninin.

Puolangalla saatiin pullaa ja kahvia, kiitos!




Keskiviikkona esiinnyttiin Purola-Puistola kyläyhdistyksen ylläpitämällä Pupulan kylätalolla. Ja mikä mahtavaa, yön aikana oli satanut 30-40 senttiä lunta, joten vanhassa kyläkoulussa oltiinkin ihan Winter Wonderlandin keskellä. 

Niin kuin kuvasta näkee, maihinnousukengät ovat sangen suosittua muotia meidän kiertueryhmässä. Nauhojen taiteilu kiinni on kuitenkin aina roudatessa (yhdellä kädellä, kun toisessa on paljon muuta kamaa) suhteellisen haastavaa, joten Mari on ratkaissut asian kätevillä keikkakengillä: kumpparit syyssäässä on aina paras valinta!
Ohjaaja lahjoi meitä suklaakonvehdeilla! Mums! Voidaan esittää esitystä vielä jatkossakin!
Torstaina jatkui luminen taivallus, mutta onneksi keikkamatka oli lyhyt - ja varmasti lyhin koko kaudelle. Vierailimme aamulla Seminaarin päiväkodilla normaalikoulun entisissä tiloissa. Tiivistä tunnelmaa riitti, kun pienehköön nukkumahuoneeseen ahtautui yli seitsemänkymmentä aktiivista lasta esityksen kanssa. Mutta kaikesta huolimatta, innostunut tunnelma oli käsinkosketeltava!

Kuulin myös huhuja kylillä, että jotkut lapsista olivat pyytäneet päästä katsomaan esitystä uudelleen heti päivärunien jälkeen. Esitys teki siis näemmä vaikutuksen.


Lunta, sitä riitti viime viikolla.


Perjantai oli erikoishommien erikoispäivä, sillä mentiin ekaa kertaa jollain toisella autolla keikalle. Keikka-auton pakkaaminen on joka kerta yhtä tarkkaa puuhaa. Auton pakkaaminen on ehkä näiden vaihtuvien keikkatilojen kanssa ainoa asia, joka on oikeasti päässyt rutinoitumaan ja tuo sitä tiettyä toistoa päivien aloitukseen.

Noh, veden, lumen ja pakkasen yhteisvaikutuksena tästä toisesta keikka-autosta oli sitten päässyt jäätymään niin apukuskin ovi, toinen takaovi kuin takakonttikin. Kyllähän sinne ketterät kaverit saa kamansa ja itsensä mahtumaan, mutta suht tiivistä tunnelmaa oli ilmassa.

Lisäksi meillä oli eka keikkapaikka, jossa vedettiin kaksi esitystä. Esitysten välissä oli puolisen tuntia taukoa, missä oivallisesti ehti laittaa kamat taas paikalleen ja juoda päiväkodin tarjoamat kahvit (ja se suklaa - miksi ei ikinä muista ajoissa, että se on huono ajatus just ennen vetoa?). Kiitos kahveista Mäntylä!

Juorut liikkuu nopeasti päiväkodin sisällä ja kun toisen vedon katsojat alkoivat valua katsomoon, tuli muutama poika tomerasti salapoliisiotteella paikalle: "Missä se hirviön on?!"

Meidän esitys mahtuu kepoisasti myös viisioviseen farmarimalliseen autoon. 

Nyt Väärinpäinmaahan on päässyt osallistumaan 19 esityksessä yli tuhat katsojaa. Tälle vuodelle on enää kuusi esitystä ennen kuin paketti laitetaan jouluteloille. Keväällekin tätä riemua vielä riittää ja joitamia keikkapäiviä on myös vapaana, jos haluat/te tilata esityksen omaan kuntaanne/päiväkotiinne!

Alataan pastialle eli palataan astialle!
Siippa hetten!

nisievreT
oraK