"Minun mielipiteeni on minun mielipiteeni ja sanonpa sen koska se on arvokas vaikka en mitään tiedäkään, koska minähän olen maailman napa. Ja noin yleisesti ottaen voin sanoa, että juuri kukaan tai mikään mitä minä en tunne ei ole juuri minkään arvoista. Paitsi minä."
(Nimimerkki En käsitä keskustelussa osoitteessa: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/27/finlandia-voittaja-jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita-tekevat)


Väitän, että netin keskustelupalstat ovat lähisukua tosi-tvlle. Kumpaakin ajanvieton lajia ajaa pyrkimys todentaa omaa ylemmyydentuntoa suhteessa muihin katsojiin / keskustelijoihin / osallistujiin. On helppoa paeta omaa arkea uppoamalla kotisohvaan ja seuraamalla muiden (ehkä vähän typerämpien ja idioottimaisempien) kanssaeläjien pyrkimyksiä parempaan elämään / kuuluisuuteen / laihuuteen jne. Mikäs sen parempaa ajanvietettä kuin nauraa ja kiroilla muiden ihmisten typeryyttä. "Minä en ainakaan ikinä päästäisi suustani tuollaisia idioottimaisuuksia", "Minä en ainakaan olisi ikinä noin läski", "Minä en ainakaan olisi ikinä noin naurettava", "Minä en ainakaan... (täydennä itse)".

Ja sitten taas, tosi-tvn tuottamat hetken katharsikset. "Se onnistui laihduttamaan puolessa vuodessa 40 kiloa - minäkin voisin tehdä niin!", "Tuo selvisi 21 päivää viidakossa ilman vaatteita ja muita mukavuuksia, vau, minäkin haluaisin yrittää", "Tuo päähän potkittu hiljainen pohjoisenpoika, joka omalla persoonallaan hurmasi kansan ja voitti 100 000 euroa - maailmassa on sittenkin hyvyyttä!".

Kuinka moni tunnustaa katsovansa tosi-tvtä?
Niin, silti tv-kanavat on pullollaan aina vaan uusia formaatteja. Jokuhan niitä kuitenkin katsoo.


”Anoreksia, haha. Menee samaan kategoriaan muiden nykyajan "sairauksien" kanssa kuten masennus. Huomionkerjäämistä parhaimmillaan. Samaan kategoriaan kuuluu läskit, autistit, millimunat ja autokuskit.”
(Lähde: Hikipedia, näyte nettikeskustelusta)


Missä on keskustelupalstojen katharsis? Voiko keskustelupalstojen monesti alatyylisistä kommenteista ja heti soraan tyrskähtäneistä keskustelunavauksista saada oikeasti tyydytystä? Missä kohtaa keskusteluketjuja voi saada sen helpotuksen tunteen ja onnistumisen kokemuksen, kun viesti menee perille ja tulee ymmärretyksi?

Vai syntyykö katharsis vaikkapa rankan trollaamisen jälkeen? Onko henkinen puhdistuminen kuitenkin sitä, että saan levitettyä tätä omaa pahaa oloani omien provosoivien kommenttieni kautta muille? Jos jaettu onni on moninkertainen onni, niin eikö paha olokin maksimoidu, kun sitä tietoisesti levittää? Onko pyrkimyksenä se, että minun ei tarvitse olla yksin tämän pahanoloni kanssa, vaan saan yhteenkuuluvuuden tunteen vain siinä pisteessä, jossa muutkin ovat vittuuntuneita? Vai tulenko itse paremmalle tuulelle, kun näen että toisille tulee paha olo?

Tuskin.

Mediaväkivallan tutkimuksessa käytetään termiä katharsismalli, joka kuvaa mediaväkivallan vaikutuksia. Katharsismallin mukaan mediaväkivalta toimii sitä katsovia puhdistavana kokemuksena. Ihmiset voivat purkaa mediaväkivaltaan sisäisiä aggressioitaan, eikä heidän siten tarvitse itse ryhtyä vakivaltaisiin tekoihin. Mediaväkivalta nähdään siis jännitteiden laukaisijana.

Voiko keskustelupalstojen suosio perustua myös tuohon katharttiseen energiaa vapauttavaan teoriaan, jonka mukaan palstoilla leimahteleva agressiivisuus purkautuu näppäimistöllä raivoamisen jälkeen?

Mutta toisaalta, niin kuin Veikko totesi lukudraaman ensimmäisen osan viikonmittaisella harjoituskaudella: keskustelupalstoilla raivoaminen on kuin tuuleen huutamista. Nimettömänä tai nimimerkin takana raivotessa ei kuitenkaan koskaan saa sitä vastinetta mielipiteelleen tai pahalle ololleen. Samanmieliset voivat taputella näppäimistön välityksellä toistensa olkapäitä, mutta mikään argumentti ei ikinä sulkeudu. Keskusteluketjut eivät pääty koskaan, tai jos päättyvätkin, ne jatkuvat toisilla sivuilla vähän erilaisten otsikoiden alla.


"From one troll to another. Shorten your posts. No one is reading them. I know exactly what your troll tactic is. You post long fancy sounding comments thinking it will convince people you are some sort of expert. It is not working."
(Nimimerkki david345 Science forumin keskustelupalstalla: http://www.scienceforums.net/topic/87213-why-we-still-belive-in-a-god/)


Ensimmäinen lukudraama näki päivänvalonsa Generaattorilla tammikuun viimeisenä lauantaina. Lukudraaman seuraava osa nähdään samaisessa paikassa perjantaina 27.2. Toisen osan kokoajana ja koordinoijana rullailen nyt keskustelupalstoja kiihtyvällä tahdilla ja pahoitan mieleni koko ajan uudestaan idioottimaisista argumenteista, trollauksista, 'ei-kuuntelemisesta' ja todellisia huolia pohtivista keskustelunaloituksista, jotka eivät löydä nettiviidakosta vastakaikua.

Kaiken pohjalla oleva kysymys on aina ja uudestaan: onko tämä kiinnostavaa?

Mikä on kiinnostavaa?

Lukudraaman kokoajana teen koko ajan dramaturgisia valintoja materiaalista ja väistämättä illan koostumus on yhden ihmisen rajoittunut näkemys koko netin keskustelupalstojen hallitsemattomasta ja rajattomasta kirjosta. Kysymys kuuluukin, mihin haluan kiinnittyä. Mikä on näkemisen ja nostamisen arvoista? Mikä tuossa keskustelukulttuurissa on niin arvokasta, että haluan antaa sille monta työtuntia ja lukudraamaa katsomaan kokoontuvan yleisön kokonaisen illan?

Siinäpä se.

"Your entire premise is based on the fact that the moon has been present throughout human history; that’s like saying ‘because the Earth has always had oceans; God must, therefore, be a fish’."(Nimimerkki dimreepr Science forumin keskustelupalstalla http://www.scienceforums.net/topic/87470-earthlings-speak-moon-language/)



Terveisin
Kansa on puhunut -lukudraaman toisen osan aiheita ja dramaturgiaa pohtiva
Karoliina,
joka katsoo iltaisin aivoja tyhjentääkseen Jersey Shorea ja Rakas, sinusta on tullut pullukkaa.



*Naked and afraid on amerikkalainen tosi-tv formaatti, jossa kaksi toisilleen ennen tuntematonta aikuista osallistuvat haasteeseen, jossa heidän täytyy selvitä luonnon armoilla 21 päivää ilman vaatteita. Kun he pääsevät kilpailulokaatioonsa heidän täytyy löytää tai tuottaa puhdasta vettä, ruokaa, majapaikka ja vaatteitta luonnosta.