Talvivaaran -dokumenttiteatterinäytelmän porukka vieraili Talvivaaran kaivoksella eilen (6.2.2014) toista kertaa. Matkassa oli tällä kertaa allekirjoittanut eli ohjaaja Veikko Leinonen, näyttelijät Elsa Lankinen, Pekka Moilanen ja Hanna-Mari Hotta sekä videokuvaaja Jaani Leinonen. Vastaanotto oli jälleen avoin ja reipas vaikkei kaikkeen suoraa vastausta ollutkaan tarjolla. Joka tapauksessa tällä kertaa keskusteltiin viime aikojen kuulumisista, kyseltiin vielä tarkentavia kysymyksiä ja kuvattiin videomateriaalia esitystä varten. Kuvausten ja Talvivaaran tiedotustoiminnan avoimuuden suhteen täytyy sanoa, että yhtiön tiedotusosastolla riitti huumorintajua ja valmiutta lähteä tällaisen näyttelijäretkueen absurdiin elämään mukaan. Siitä pointsit tälle Suomen julkisimmalle teollisuuslaitokselle, jossa vierailee vuosittain yli 7000 ihmistä.

Meidän ensimmäinen vierailumme Talvivaaraan tapahtui joulukuussa ja tässä välissä ehti tapahtua monta asiaa. Silloin vasta odoteltiin uutisia Talvivaaran yrityssaneeraushakemuksen kohtalosta. Nyttemmin puolet kaivoksen väestä on lomautettu, Talvivaaran vakituiseksi poikkeustilaksi käyneet vesiongelmat ovat nousseet jälleen pintaan ja Onnettomuustutkimuskeskuksen raportti kipsisakka-altaan vuodosta marraskuussa 2012 on julkaistu. Raportti toi esiin Talvivaaran toiminnasta meillekin anonyymeissä haastatteluissa kerrottuja asioita: päätöksenteko asia kerrallaan, ongelmien korjailu poikkeustoimilla, kokonaisuuden hallinnan uupuminen. Näistä teemoista lisää raffinaattia itse näytelmässä.

Talvivaaran tiedottaja O-P Nissinen ei lähtenyt näitä puolia eilen meille kiistämään vaan sanoi, että yhtiössä väki on pitänyt raporttia hyvänä. Nyt on hänen mukaansa kyse siitä, että voidaanko alkuaikojen töppäilyt antaa anteeksi, kun toiminnassa on kuitenkin nouseva käyrä. Tällä hetkellä kysymys kuuluukin: nouseva käyrä vai lopunaikojen kitkuttelua?

Itse näytelmän tekijäporukalle vierailuilla Talvivaaraan on ollut se merkitys, että uutisten ja televisiokuvien kautta tuttu paikka muuttui massiivisine teollisine mittasuhteineen todelliseksi ympäristöksi. Työntekijät muuttuivat todellisiksi ihmisiksi ja saimme aivan eri tavalla kiinni myös heidän näkökulmistaan ja tunnelmistaan. Muutenkin vierailu avasi teollisen toiminnan todellisuutta näytelmän tekijäporukalle, jolle tämmöinen maailma ei ollut ennestään välttämättä niin tuttu.

--

Vierailuista ja keskusteluista Talvivaaran väen kanssa olisi paljonkin kerrottavaa, mutta puutun tässä nyt Talvivaara -keskustelun tämän hetkiseen tilanteeseen. Aiheeseen jota tulin ajatelleeksi paljonkin eilisen vierailun jälkeen.

Kriittiset ihmiset ihmettelevät Kainuun Sanomien toimittaja Seppo Turusen tapaan (KS 6.2.2014) jälleen missä viipyy Pekka Perän lupaama suljetun kierron kaivos:

”Kun kysyin tällä samaisella palstalla 31.8.2013 Talvivaaralta, mihin unohtui se toimitusjohtaja Pekka Perän lupaama suljettu kierto, minulle vastattiin pitkään ja hartaasti, muttei tekemääni kysymykseen.

Ja jos ihan tällaisella tulvapuroissa poikuutensa viettäneen varmuudella ihmettelen, mikä se sellainen suljettu kierto on, jossa yhtiön tärkein tehtävä on etsiä uusia monttuja kertyville vesilleen, en ainakaan omasta mielestäni kysy vieläkään mitään typerää.”

Talvivaaran tiedotus puolestaan haluaa suhteuttaa ongelmiaan muihin teollisuuslaitoksiin ja kertoa, että eivät ne niin absoluuttisen pahoja ole. Puheet edistymisestä ja vanhojen syntien taakse jättämisestä peittyivät kuitenkin taas vuodenvaihteessa uutisiin uusista poikkeustilanteista vesiongelmien kanssa. Ja näin ohipuhuminen jatkuu.

Talvivaara voisi kuitenkin ottaa aloitteen keskustelussa haltuunsa esittämällä konkreettisen suunnitelman vesienhallinnan haltuun ottamiseksi sekä siitä miten alkuperäiseen lupaukseen päästään: ekologinen, hyvin toimiva suljetun kierron kaivos, joka ei aiheuta parran pärinää.

Eilisen vierailun keskustelujen pohjalta jäi kuitenkin sellainen käsitys, että tällaista vesitilanteen haltuun ottavaa kokonaissuunnitelmaa Talvivaara ei pysty tällä hetkellä esittämään. Kysyimme mm. onko Talvivaaralla arviota miten paljon rahaa yhtiön pitäisi investoida vesienpuhdistukseen, jotta kertyvien vesien ongelmasta päästäisiin eroon. Tätä tiedottaja Nissinen ei lähtenyt spekuloimaan tai ottamaan asiaan kantaa eli tällaista arviota ei sitten liene olemassa. Tietysti tällä hetkellä, kun koko yhtiö on varattomuuden partaalla koko kysymys on hieman hypoteettinen.

Ja näinpä keskustelu junnaa paikoillaan ja alkuaikojen kirkkaiden lupausten perääminen hallitsee edelleen dialogia. Kriitikot esittävät vaatimuksia, närkästystä, ja kaivoksen väki kiemurtelee näiden vaatimusten edessä vakuutellen, että eteenpäin on menty askel kerrallaan.

Suorasukaisimmat vaatimukset ovat tällaisia:
"Talvivaaran olisi jo vuosia sitten pitänyt rakentaa jäteveden puhdistamo, joka olisi poistanut valtaosan sulfaatista. (...) Jos lupaehtoja ei pysty noudattamaan, toiminnan voi lopettaa."
 - Helvi Heinonen-Tanski, Maatalous- ja metsätieteen tohtori (Savon Sanomat 14.1.2014)

Tällä hetkellä tästä pisteestä aukeaa kaksi tulevaisuushorisonttia. Toinen joka vakuuttaa, että pikkuaskelin rakennamme luvatun kaltaisen kaivoksen ja toinen joka sanoo, että moinen on tyhjäksi käynyttä puhetta ja kaivoksen ongelmat tulevat vain pitkittymään ja pahenemaan. Siitäpä valitsemaan.

Työryhmän puolesta,

Ohjaaja Veikko Leinonen

Tässä esitetyt näkemykset ja pohdinnat perustuvat pohjatyöhön, joka tähän mennessä kattaa reilut kymmenisen laajaa haastattelua, laajaa perehtymistä uutis- ja asiamateriaaliin sekä kahteen vierailuun Talvivaaran kaivoksella.

--

Esittävän Taiteen Kollektiivi Vaara tekee näytelmää kainuulaisesta ja suomalaisesta unelmasta nimeltä Talvivaara.

”Talvivaara -kainuulainen scifinäytelmä” luotaa Talvivaaran kaivoksen kautta kainuulaista tulevaisuutta taiteellisen dokumenttiteatterin keinoin. Ajankohtaisteatteria, joka tulee pureutumaan Talvivaaraan kainuulaisena tarinana sekä siihen millä vedenjakajalla me seisomme tämän kaivoksen kanssa ihmisen rakentaman teollisen maailman historiassa. Mistä Talvivaarassa on kyse ja mitä paljastuu Talvivaaran herättämien tunteiden takaa?

 
Talvivaara 6.2.2014.
Vasemmalta oikealle: Näyttelijät Elsa Lankinen, Hanna-Mari Hotta,
Talvivaaran tiedottaja O-P Nissinen, ohjaaja Veikko Leinonen
sekä näyttelijä Pekka Moilanen.
Kuva Jaani Leinonen.